Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Etelä-Pirkkalan pappilat sijaitsivat pellolla lähellä Pyhäjärven rantaa 1800-luvun alkupuolelle saakka. Rakennusten määrä, kunto, asuinrakennusten koko ja huoneluku tunnetaan 1600-luvun alkupuolelta alkaen, sillä pappiloiden katselmuksissa pidettiin tarkkaa kirjaa. Kirkkoherrojen ainaisena huolenaiheena oli rakennusten heikko kunto ja huonokuntoinen, kurainen pihamaa. Kirkkoherra Samuel Bohmin ehdotuksesta vuosina 1810–1811 valmistunut pappila rakennettiin läheiselle kalliotontille, jossa se toimi kirkkoherran pappilana aina 1960-luvulle saakka.
1960-luvun alussa oli pappilan päärakennus jälleen kerran isomman korjauksen tarpeessa. Kuntoarvion pohjalta saatujen kustannusten noustessa lähes uuden rakennuksen hintoihin, päätettiin rakentaa uusi pappila. Uusi valmistui entisen paikalle 1967. Pappilan tontti puutarha- ja kasvimaineen oli noin yhden hehtaarin suuruinen. Kirkkoherra asui pappilassa vuoteen 1983 saakka.
Seurakunnan oman käytön loputtua pappila oli vuokrattuna asuntokäyttöön vuoteen 2007 saakka.
Pappilan väentupa on rakennettu 1800-luvun puolivälin aikoihin. Vesikatto on korjattu 2005. Etelän puoleisen sivun vaakalaudoitus uusittiin 2013. Väentupa peruskorjattiin kokonaan ja entistettiin alkuperäiseksi parituvaksi 2014.
Aitan valmistumisajankohdaksi arvioidaan 1920-luku. Aitta entisöitiin 2014.
Pappilan puutarhan keskellä on vuonna 1925 rakennettu saunarakennus. Kahdella saunalla on keskellä yhteinen, rautakuorinen, väliseinään muurattu kiuas. Suuremmalla puolella on lähellä katon rajaa koko saunan mittainen mallasparvi. Saunan katto ja julkisivut on kunnostettu 2013.
Puutarhassa on tänäkin päivänä vielä vanhoja omenapuita, joiden lajikkeet selvitettiin vuonna 2012. Omenapuut mainitaan kirkkoherra Hietalahden muistelmissa ja hän kertoo talven 1940 kovien pakkasten vieneen muut paitsi kaneliomenapuut ja antonovkat. Molempia lajikkeita on jäljellä yksi puu. Hietalahti istutti mm. åkerö-lajiketta ja yksi sellainen on säilynyt.
Vuonna 2012 puutarhaan istutettiin 4 uutta omenapuuta. Puutarhaan hankittiin ”vanhoja” lajikkeita eli astragaani isokuulas, punakaneli, sokerimiron ja antonovka.
Kirkkoherra Hietalahti mainitsee kirjoituksessaan myös Pappilan jaloja lehtipuita sekä porttia reunustaneet neljä lehtikuusta, joista Maire-myrsky kaatoi kolme vuonna 1961. Syreeneillä reunustetut käytävät olivat jo 1933 hyvin ränsistyneet. Nykyisen terassin vieressä mainitaan neljä jasmiinipensasta, kaksi niistä on vielä paikoillaan. Vanhastaan Pappilan puutarhassa oli myös kirsikoita ja päärynöitä. Kovat talvet kuitenkin palelluttivat useimmat puut. Kirsikoita löytyy puutarhasta edelleen.
Puutarhassa oli myös marjoja
Rantaan mennessä oikealla puolella on ollut suuri vattumaa. Rovasti Laurila on kertonut sen olleen paikallaan jo hänen tullessaan Pappilaan 1922. Joitain rippeitä on edelleen jäljellä. Kirkkoherra Hietalehti istutti samalle alueelle marjapensaita; valko- ja punaherukkaa, punaista vuoristomarjaa ja vihreää pellervoa. Hänen istuttamansa mustaherukan taimet olivat Hausjärveltä tullutta lajiketta ”jurminki”.
Pappilassa on aikoinaan ollut paljon karjaa. Navetta oli rakennettu 40 lehmälle ja lampaiden määrästä kertoo tapaus rovasti Ebelingin ajoilta 1900-luvun alusta. Hämeenlinnan poliisi oli tavannut miehen, jolla oli ollut kuormassaan n. 30 lampaan ruhoa. Kuulusteluissa mies oli tunnustanut, että hän oli yöllä varastanut lampaat Pirkkalan pappilan lammasnavetasta. Pappilassa oli kuitenkin niin paljon lampaita, ettei kukaan ollut huomannut varkautta, ennen kuin poliisit ilmoittivat tapahtuneesta.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä