Jakso 6: Ahneus

Puhujina Anne Vanhatalo ja Laura Furu.

Alussa Abban Money Money Money -kappaleen kertosäe pianolla.

Anne: Tänään podcastissa yksi seitsemästä kuoleman synnistä, ahneus. Mitä sulle, Laura, tuli siitä ensimmäisenä mieleen?

Laura: Taisin ensimmäisenä hätkähtää sanaa kuolemansynti, ennen kuin pääsin ajatuksissani ahneuteen asti. Taisin ajatella, että nyt ollaan aika vakavan aiheen äärellä. Entä mitä sinä ajattelit? 

Anne: Kyllä tuo kuolemansynti oli itsellekin jotain luotaantyöntävää. Sitten lapsena muistan kuulleeni kaiketi vanhan sanonnan, jonka mukaan ahneella on kakkainen loppu. Ahneus on jotain sellaista, mitä pitää välttää ja karttaa. 

Niin, ahneutta on monenlaista… Yksi ahnehtii valtaa, toinen ruokaa, kolmas rahaa, moni jotain materiaa. Mikä on todellista ahneutta ja mikä ei niin vakavaa ahnehtimista, mikä on se pelottava kuoleman synti.

Seurakunnan neulekahvilassa puhe siirtyy usein lankoihin. Kuinka paljon niitä on itse kullakin nurkissa. Mikä on se pakottava tarve hankkia niitä lisää. Ihania värejä ja mahdollisuuksia tehdä uusia sukkakokeiluja. Ollaanko siinä luovuuden, ahneuden vai lankahätävaran äärellä. 

Oletko ajatellut, mitä se tarkoittaa, kun sanotaan, että ahneudella ei ole rajoja? 

Laura: Mulle tulee mieleen se, että markkinatalouden voimat ovat kansainvälisesti valtavat. Maapallon resurssit uhkaavat loppua, kun ihmiselle ei oikein mikään riitä. Tutkimusten mukaan hyvinvointi on vähentynyt, vaikka maailmantalous on kolminkertaistunut. Tämä jo varmaan kertoo siitä, että raha ja materia eivät lisää onnellisuutta, vaikka erilaiset mainokset ja viestit, joita meille välitetään, kertovat jatkuvasti, kuinka omistamalla sitä ja tätä voit paremmin ja olet onnellisempi. 

Ahneutta voi tarkastelle yhteiskunnallisella tasolla tai yksilötasolla, mitä määritelmiä löysit aiheesta? 

Anne: Ahneuteen liittyy tunne, että puuttuu jotain perustavanlaatuista, on tarve sellaisesta, mikä on poissa tai puuttuu. Taustalla on kokemus, että on jäänyt vaille jotain. Sillä ei kuitenkaan ole väliä, mitä kyseinen tarpeeseensa ostaa tai mitä kaikkia rikkauksia kerää. Materian hankinta tuo hetkellisen helpotuksen, mutta siihen se jää, väliaikaiseen tunteeseen.

Viime syksynä suppilovahverometsässä, kun koko metsä oli sieniä täynnä, havahduin miettimään mikä on kohtuullista. Vieläkö kerään, soitanko naapurille, keräänkö kuitenkin itselle vai myisinkö ylimääräiset. Kohtuuden loppu on ahneuden alku. Ainakin lähellä taisin käydä.

Laura, sinä tapaat työssäsi paljon pirkkalalaisia lapsia. Olet lähestynyt ahneuden aihetta heidän kanssaan, mitä sait selville? 

Laura: Olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja lasten kanssa tässä viime viikkoina. Tutustuimme kerhossa lasten kanssa esimerkiksi Sakkeukseen. Sakkeuksen kertomus on sellainen, joka jostain syystä tuntuu kiehtovan todella paljon lapsia. Mainitsit äsken tuon vaille jäämisen kokemuksen, ja varmaankin se on ollut myös Sakkeuksen toiminnan taustalla.

Sakkeus yritti rahaa haalimalla, jopa epärehellisin keinoin paikata tuota kokemusta. Hän oli poikkeuksellisen lyhyt ja hyljeksitty, vailla hyväksyntää ja ystävyyttä. Mutta sitten tulee paikalle Jeesus, joka näkee hänen sisälleen ja ymmärtää, mitä vailla Sakkeus on. Jeesus tarjoaa hänelle ystävyyttään ja Sakkeus ymmärtää, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. 

Kun juttelin lasten, siis tarkemmin 3–5-vuotiaiden kanssa elämän tärkeistä asioista, niin he sanoivat, että esimerkiksi seuraavat asiat elämässä ovat tärkeitä: 

Nukkuminen, syöminen, ystävyys, äiti ja isi, ulkona leikkiminen ja mukava koti. Näitä vastauksia kuunnellessani en ihmettele, miksi Jeesus asettaa lapsen esikuvaksi meille aikuisille. Jos saamme nukkua, syödä, ulkoilla, meillä on läheisiä ihmisiä ja mahdollisesti vielä mukava koti, niin meillä on jo paljon. 

 Turvallisuuden tunteesta lapset myös osasivat kertoa, että ”olo on turvallinen, kun äiti ottaa mut syliin” tai ”kun voi olla aikuisen kanssa”. Turvallinen olo tulee myös siitä, kun tietää, että Jumala suojelee. Rahasta lapset olivat sitä mieltä, että rahaa voi haluta silloin, jos sitä ei ole yhtään, mutta varastaminen on tyhmää. Varastamisen jälkeen on tärkeää pyytää anteeksi. 

Oletko törmännyt ahneuteen, kun olet asustellut maailmalla?

Anne: Olen monesti miettinyt vanhaa naista Bakun kaupungissa, Azerbaijanissa. Tämä nainen kerjäsi kadulla. Poliisit yrittivät kitkeä kaduilta kerjäämistä, mutta nainen oli sinnikäs. Hänestä kerrottiin, että kerjääminen oli tuottanut myös tulosta. Nainen oli saanut kerjäämällä ostettua kodin ja toisenkin. Mutta edelleen hän kerjäsi. Sitä mietin, että kerjäsikö hän työkseen vai olisiko mukana ollut myös ahneutta. Toisesta ihmisestä on näitä asioita huono sanoa tietämättä kaikkia taustoja. Kerjäämällä rikastuminen kuitenkin kuulosti kummalta.

Sananlaskujen kirjassa on kuningas Salomon monta kannanottoa ahneuteen. Löysin tällaisia: ”Ahne on aina ottamassa, vanhurskas antaa, ei kitsastele.” (21:26) 

Tai ”Omaisuus, jota ahneesti haalitaan, ei lopulta ole siunaukseksi.”

Minusta kuulostaa, että lapset ovat oivaltaneet saman asian – ei se omaisuus, vaan läheiset ihmiset, ja että sopivasti on riittävästi. 

Laura: Tyytyväisyyttä voidaankin pitää ahneuden vastakohtana. Tyytymätön näkee edessään porkkanan, jonka yrittää saada kiinni. Jos sen saavuttaa, näkeekin vain uuden porkkanan ja jatkaa juoksemista. Onnellisuus ei tule porkkanan saavuttamisesta vaan pysähtymisestä ja sen huomaamisesta, mitä kaikkea hyvää meillä on jo. Piispa Teemu Laajasalo onkin todennut, että “Viisas ihminen osaa katsoa asioita oikeassa mittasuhteessa ja todeta, että se, mitä minulla nyt on, onkin tarpeeksi.” 

Anne: Totta. Samaa ajatusta jatkaa lääkäri Lauri Collander: ”Ahneus on kokonaisuutena haitallista niin henkilötasolla kuin yhteisötasollakin. Ahneudella ei ole positiivisia terveysvaikutuksia.”

Mikäli emme koskaan pysähdy miettimään elämämme tarkoitusta ja päämäärää, kulttuurissamme niin voimakkaasti esillä olevista materialismin ja pinnallisuuden arvoista saattaa tulla meidänkin elämämme arvoja. Lääkäri Collander pitää tällaista kehitystä hyvin valitettavana. 

 Ahneudella ei tunnu olevan rajoja. Ei ole mitään päätepistettä, jolloin se loppuisi tai mitään ikää, jolloin siitä automaattisesti päästäisiin eroon. Collanderin kokemuksen mukaan ahneuden riivaama ihminen ei pysäytä kierrettä, vaikka hän olisi saavuttanut kaikilla mittareilla mitattuna suuren omaisuuden tai valta-aseman – hänen täytyy saavuttaa lisää ja enemmän. Eikä keinoilla, joilla tavoitteeseen päästään, ole merkitystä. Silloin ahneudesta on tullut elämäntapa. 

 Miten tästä sitten voi päästä eroon? 

 Laura: Ehkäpä seuraavat viisi ohjetta tai ajatusta voisivat auttaa meitä välttämään ahneuden elämäntapaa. 

1. Tee pieniä tekoja, joilla vastustat ahneuden ilmapiiriä. Osta Reilun kaupan tuotteita, kierrätä, nauti luonnosta, kävele lyhyet matkat jne. 

2. Jos täytät elämääsi materialla, pyri selvittämään, miksi. Mitä vaille olet jäänyt? Mitä yrität ahnehtimisella paikata?

3. Muistuta itseäsi säännöllisesti ympärilläsi olevista hyvistä asioista ja tärkeistä ihmisistä. Kirjoita kiitollisuuspäiväkirjaa. 

4. Toteuta itseäsi! Henkisen puolen kehittäminen esimerkiksi viisautta ja ymmärrystä haalimalla on sielulle parempaa kuin materian hamuaminen. 

5. Tee hyvää toisille. Toisten auttaminen tekee hyvää myös itselle. 

 Anne: Ajattelen, että Yhteisvastuukeräys, joka on parhaillaan menossa, on ahneuden lynkkaamistapahtuma. Siinä on tarkoitus ajatella muita ja jakaa omastaan. Kansainvälistä diakoniaa laajalti tekevä Kirkon Ulkomaanapu pitää tärkeänä, että meillä on mahdollisuus auttaa lähimmäisiä kaukana ja lähellä. Voisiko ajatella niin, että kun pystyy antamaan omastaan toiselle, niin on askeleen kauempana ahneuden syövereistä?

Lopulta tämänkin kuolemansynnin äärellä meillä on vain yksi todellinen pelastaja, joka kutsuu meitä tutkimaan sydäntämme ja katumaan ahneuttamme, rohkaisee jakamaan omastamme ja seuraamaan itseään aina ikuiseen, kuoleman ja kuolemansynnit voittavaan elämään saakka.

Lopussa Taivaan alla -podcastin tunnusmusiikki huilulla.

Juliste Seitsemän kuolemansyntiä -podcast-sarjan Ahneus-jaksolle. Kuvassa Laura Furu ja Anne Vanhatalo.