Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Aaltoilevaa tunnelmamusiikkia puheen alla.
Sanni Karjalainen: Ehkä haluaisin jo tässä kohtaa viestiä sellaiselle, jota kiusataan, että ikinä sä et ole yksin, vaikka susta tuntuisi siltä. Myöhemmin, kun käydään kysymyksiä läpi, tulee ilmi, että kiusaajia voi joskus olla monta, ja voi tuntua tosi yksinäiseltä. Mutta koskaan sä et ole yksin. Ja kun kerrot kiusaamisesta jollekin luotettavalle aikuiselle, silloin sun puolellasi viimeistään ollaan.
Rauhallinen tunnusmusiikki huilulla.
Heidi Möttönen: Porukan ulkopuolelle jättämistä, ilkeitä kommentteja somessa, jopa fyysistä käsiksi käymistä.
Lukuvuoden käynnistyminen ja lomalta kouluun palaaminen tietää monille näitä asioita. Koulu ei ole kaikille turvallinen oppimisympäristö, jossa voi keskittyä opiskeluun, eikä kouluympäristössä alkanut kiusaaminen useinkaan rajoitu vain koulun seinien sisäpuolelle.
Mitä oikeasti voi tehdä, että mut jätetään rauhaan? Kuka siinä voi auttaa, ja mitä sitten, jos kiusaaja onkin se auktoriteettiasemassa oleva tyyppi, johon pitäisi voida luottaa?
Tämä jakso rakentuu nuorten, kouluikäisten ihmisten kysymysten ympärille. Kysymyksiin ovat täällä vastaamassa Pirkkalan koulunuorisotyöntekijät Sanni Karjalainen ja Janne Juola, hienoa kun olette täällä. Kertoisitteko vähän itsestänne?
Sanni: Joo, kiva olla täällä. Kiitos, kun saatiin tulla.
Mä olen tosiaan Sanni, Suupanniityn koulunuorisotyöntekijä. Suupanniitty on yläkoulu, jossa on noin viisisataa oppilasta. Siellä työskentelen päivittäin. Olin aiemmin Pirkkalan molempien yläkoulujen koulunuorisotyöntekijänä, mutta nyt onneksi Janne on hypännyt mun kollegakseni.
Janne Juola: Mun nimeni on Janne, ja mä olen koulunuorisotyöntekijänä sitten Nuolialan yhtenäiskoulussa. Mun kohderyhmäni on 6.–9.-luokkalaiset.
Heidi: Teidän työnkuvanne on varsin laaja, mutta muun muassa pyritte ennaltaehkäisemään koulussa tapahtuvaa kiusaamista. Tarvittaessa tietysti myös puututte siihen. Kuinka paljon kiusaamisasiat teitä työllistävät?
Sanni: Kyllä se viikoittaista valitettavasti taitaa olla. Joko nuori tulee kertomaan, että häntä tai jotakuta nuorta kiusataan, tai sitten se viesti tulee aikuisilta. Välillä selvitellään sitten yhdessä koulun muiden aikuisten kanssa, ja myös vanhempien kanssa ollaan kiusaamisesta oltu yhteydessä.
Janne: Välillä ne tilanteet saadaan ratkaistua meidän ja nuorten kesken. Riippuu vähän siitä, kuinka vakava tilanne on, että minkälaista monialaista yhteistyötä siinä tarvitaan. Onko mukana kuraattoreja tai huoltajia tai muita. Riippuu ihan siitä vakavuusasteesta, josta on kysymys.
Heidi: Kun me suunniteltiin tätä jaksoa ja käytiin kysymyksiä alustavasti läpi, niin te totesitte, että aina kannattaa kertoa aikuiselle, oli asia mikä tahansa. Käydään kysymykset kuitenkin yksitellen läpi, koska se, kuinka asian voi ottaa puheeksi ja kuka on se aikuinen, jolle kannattaa kertoa, vaihtelee niin tilannekohtaisesti.
Lähdetään vaan kysymyksiin. Heti ensimmäisessä kysymyksessä tuodaan esiin, että kiusaaja ei suinkaan aina ole se ikätoveri koulusta.
Mitä voi tehdä, jos aikuinen, esimerkiksi valmentaja kiusaa?
Janne: Ensisijaisesti kannattaa, niin kuin sanoitkin jo, että aikuisen kanssa, mutta esimerkiksi huoltajien kanssa, tai kuka nyt itselle on se turvallinen aikuinen. Urheiluseurassakin saattaa olla valmentajan lisäksi myös muita aikuisia.
Kannattaa seurata myös sitä, kohdistuuko valmentajan kiusaaminen myös johonkin muuhun vai tuleeko se vain sulle, ja keskustella siitä myös joukkuekavereiden kanssa. Siitä voi saada myös vertaistukea, jos muut kokevat samalla tavalla siellä urheilujoukkueessa.
Sanni: Ja sitä voi olla vähän vaikeampi tunnistaa, jos aikuinen kiusaa. Tietysti kiusaamisesta kertominen voi olla missä tahansa tilanteessa hankalaa, mutta jos kiusaaja onkin aikuinen, johon pitäisi voida pystyä luottamaan, voi varmasti olla tosi vaikeaa kertoa siitä. Tosiaan suositellaan ehdottomasti kertomaan jollekin aikuiselle, johon luotat.
Mutta mietin myös niitä tapoja, joilla voit kiusaamisesta kertoa. Jos se ei vaan tule suusta, että sä et oikein osaa ilmaista sitä tai mennä aikuisen luokse sanomaan, että tuo kiusaa mua, voit tehdä sen sillä tavalla kuin osaat. Kirjoittaa viestin tai kirjeen, kertoa jollekin toiselle nuorelle ja pyytää häntä kertomaan tai mennä yhdessä kertomaan. Pääasia, että kertoo. Ikinä ei kannata näistä asioista vaieta, oli kyse sitten sinusta tai jostakusta muusta.
Heidi: Se kaverin tuki auttaa varmaan tosi paljon. Vaikka hän ei kokisikaan samaa tai olisi edes havainnut kiusaamista, niin jos hän asettuu samalle puolelle, että viedään asiaa yhdessä eteenpäin, se voi hyvinkin olla se liikkeellepaneva voima.
Sanni: Joo, ja ehkä haluaisin jo tässä kohtaa viestiä sellaiselle, jota kiusataan, että ikinä sä et ole yksin, vaikka susta tuntuisi siltä. Myöhemmin, kun käydään kysymyksiä läpi, tulee ilmi, että kiusaajia voi joskus olla monta, ja voi tuntua tosi yksinäiseltä. Mutta koskaan sä et ole yksin. Ja kun kerrot kiusaamisesta jollekin luotettavalle aikuiselle, silloin sun puolellasi viimeistään ollaan.
Heidi: Mainitsitkin, että joissain tapauksissa kiusaajia voi olla monta. Mitä jos on sellainen tilanne, että koko luokka kiusaa?
Sanni: Tosi valitettavaa, jos tällainen tilanne olisi.
Janne: Tässäkin ehkä se ennaltaehkäisevä asia, että näin ei pääsisi käymään. Jos havaitset, että sua tai jotain sun luokkalaistasi tai urheiluseuran kaveria kiusataan, niin siihen puututaan sitten heti. Että siitä asiasta kertoo. Mitä aikaisemmin se asia otetaan esille, sitä vähemmän tulee niitä monia kiusaajia.
Sanni: Kyllä, ja sitten siihen pystytään puuttumaan monellakin eri tavalla. Tietysti rehtoritason puuttumiset ovat ihan eri, esimerkiksi luokkien siirtelyt, mutta me Jannen kanssa tehdään sitä, että jos luokassa on eripuraa tai joitain klikkejä, niin me pidetään ryhmäytystunteja. Niillä luokka pääsee tekemään yhdessä. Vaikka se voi ajatuksen tasolla tuntua, että apua, täytyy tehdä näiden kanssa, joiden kanssa en halua olla, niin me pyritään juuri siihen, että he tutustuvat toisiinsa ja pääsevät yhteistyössä rakentamaan sitä luokkahenkeä, jolloin kiusaaminen voi loppua. Puuttumisen tapoja on aikuisilla monia.
Heidi: Tässä seuraavassa skenaariossa tilanne on eskaloitunut tai eskaloitumassa. Jos kiusaamiseen liittyy väkivaltaa, saako siihen vastata väkivallalla?
Sanni: En suosittele väkivaltaa missään tilanteessa. Jos itseen kohdistuu väkivaltaa, paitsi että siitä täytyy jollekin kertoa, siitä voi tehdä myös ihan rikosilmoituksen. Toki muistakin asioista voi sellaisen tehdä. Kiusaaminen menee hyvinkin helposti rikollisen puolelle, että se rikkoo lakia. En kuitenkaan neuvoisi alentumaan sille tasolle, että sä tekisit itse väkivaltaa.
Janne: Joskus voi jopa auttaa se, että vastaa siihen rauhalla eikä anna reaktiota vastapuolelle, joka saattaa aloittaa sen kiusaamisen väkivallalla. Tai että se on pikkuhiljaa äitynyt väkivaltaiseksi. Mutta jos on tehty nämä tarvittavat toimenpiteet, jotka tässä on käyty läpi, niin se saattaa auttaa, että ei anna sitä reaktiota. Vaikka se on helpommin sanottu kuin tehty, niin jotenkin yrittää löytää itsestään siinä tilanteessa rauhan.
Sanni: Ja me tiedetään kyllä, että näistä moni asia on helpommin sanottu kuin tehty. Että se on helpompi tästä neuvoa aikuisena, että mitä kannattaa tehdä kuin että olet siinä tilanteessa itse. Siihen kytkeytyy tosi epämiellyttäviä tunteita, jopa paniikkia. Ja nämä tilanteet eivät yleensä ole yhtään mustavalkoisia.
Tiedetään myös, että kiusaaminen on tosi herkkä ja vaikea aihe. Vaikka mekin tämän kanssa tehdään töitä, niin eikö ole vaikeaa?
Janne: On, on.
Heidi: Niin, aikuisellekin vaikea aihe.
Sanni: Parhaamme yritetään.
Heidi: Seuraavaan kysymykseen liittyy ehkä huoli siitä, että ei oteta todesta. Mitä tehdä, jos kiusaamista ei voida todistaa?
Sanni: Niin kuin sanoin, niin nämä on vaikeita. Pitkään näitä välillä selvitetään, kun ei voida tietää, että kuka puhuu totta ja kuka ei. Mutta lähtökohtaisesti totta kai, jos tulet kertomaan, että sua kiusataan, kyllä me sua uskotaan ja lähdetään sitä selvittämään. Ja luotetaan ja tuetaan. Että vaikeaa se on.
Janne: Siinä ei auta kuin käydä se asia pohjamutia myöten läpi. Kuulla jokaista, joka siihen liittyy. Ja siinä kun on aikuisena selvittelemässä, niin ei myöskään aikuinen jäisi sen kanssa yksin, vaan käyttäisi vertaistukea siihen selvittelyynkin.
Sanni: Ja tosiaan välillä näitä selvitellään todella pitkään ja otetaan mukaan vanhempia ja koulun aikuisia, että isommallakin jengillä näitä ollaan selvitelty. Mutta aina ne tapaukset on selvinneet. Ainakin mulla on sellainen kokemus ja muistikuva, että asiat kyllä aina selviää, vaikka tuntuisi kuinka toivottomalta ja siltä, että ei tiedä, miten tämä ratkeaa. Niin kyllä se ratkeaa, siihen täytyy vaan luottaa.
Eikä sitä kannata pelätä, että mua ei otettaisi todesta. Mieluummin kerro, niin kyllä se sitten selviää.
Janne: Joo, komppaan Sannia, että kyllä selviää.
Heidi: Se on lohdullista kuulla. Entä sitten, jos on varma, että asiasta kertominen vain pahentaa tilannetta?
Janne: Missään nimessä ei kannata jäädä asian kanssa yksin. Aina mennään maalia kohti siinä vaiheessa, kun avataan suu ja sanotaan, että missä mennään, mikä on totuus ja mitä tapahtuu.
Sanni: Ja usein se, että kerrot siitä jollekin, oli kyseessä sitten mikä tahansa asia, niin helpottaa. Ihan se vaan, että jaat sen jollekin. Näitä itse asiassa on aika paljon, että monikin pelkää, että kiusaaminen pahenee. Mutta kyllä me pyritään tekemään asiat niin, että se ei pahenisi, eli aina nuoren kannalta niin, että asia selviäisi kaikille parhain päin.
Heidi: Eli voidaan hoitaa myös niin sanotusti matalalla profiililla sitä asiaa?
Sanni: Kyllä, ei näihin useinkaan ole yhtä kaavaa, jota aina noudatettaisiin, koska tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Tilannekohtaisesti aina katsotaan, miten asiaa selvitetään. Ja yhdessä tietysti nuoren kanssa, että mitään emme tee nuorelta salaa. Että sanotaan, että ei me tehdä tälle mitään, ja sitten toimitaan selän takana. Ei missään nimessä, vaan yhdessä.
Heidi: Miten sitten voi auttaa, jos kaveria kiusataan?
Janne: Kysytään, mitä kaverille kuuluu. Ei jätetä kaveria yksin, otetaan se mukaan kaikkeen. Varsinkin jos aistii vaikka luokkatilanteessa, että joku jää syrjään, niin rohkeasti ottaa kaverin mukaan. Ja jos näkee niitä kiusaamistilanteita, voi mennä kysymään, että mikä kävi, mitä sulle kuuluu, voinko mä auttaa.
Sanni: Kaveria voi kannustaa kertomaan aikuiselle tai yhdessä kaverin kanssa voi mennä kertomaan, jos joku aikuinen on vaikka sulle tuttu. Tai sitten sä voit kertoa sille aikuiselle, että mulla on tällainen huoli kaverista.
Ja tuli mieleen, että myös tukioppilaille voi mennä kertomaan, jos kokee, että heihin on parempi juttuyhteys tai heidät tuntee paremmin. Hekin ovat tosiaan siellä olemassa.
Heidi: Mutta tosiaan niinkin voi tehdä, että ei ikään kuin mene puhumaan kaverin puolesta vaan kertoo sen oman huolensa siitä ystävästä aikuiselle, jolloin jakaa sitä omaa tilannettaan omasta näkökulmastaan. Ja samalla voi auttaa sitä kaveria.
Sanni ja Janne: Kyllä, juuri näin.
Heidi: Tämä on jotenkin sydäntä särkevä kysymys. Onko toivoa, että kiusaaminen loppuu, kun ikää tulee lisää?
Janne: Kyllä on toivoa, ihmiset kasvavat ja se yksilö kasvaa. Iän myötä me nähdään asiat eri tavalla ja koetaan niitä eri tavalla, ja sitä kautta reagoidaan niihin eri tavalla. Aina on toivoa.
Sanni: Ja ihmistenkin elämäntilanteet muuttuvat. Usein kiusaamisen taustalla voi olla kiusaajalla itsellään huono olo ihan mistä tahansa syystä johtuen. Jostain se kumpuaa, että kiusaat, tai usein se on oman pahan olon purkamista. Voi käydä myös niin, että elämäntilanne muuttuu sillä tavalla, että se jää itsestään lyhyenkin ajan sisällä se sellainen käyttäytyminen.
Heidi: Otetaan jokerikysymyksenä vielä loppuun. Mitä voi tehdä, jos kiusaamista on se, että itseä syytetään kiusaajaksi, vaikka ei sitä ole eli ikään kuin lavastetaan kiusaajaksi?
Sanni: Kyllä täytyy myöntää, että kyllä nämä vaikeita ovat. Näitä selvitellään pidempään ja useamman aikuisen avulla. Haluaisin uskoa, että nämä aina ratkaistaan oikein, että se aina selviää. Mulla itselläni on tosiaan se kokemus, mutta ehkä se on se toivo, että haluaisin luottaa siihen, että kaikki järjestyy aina parhain päin.
Janne: Niin kuin Sanni sanoikin tuossa edellisessä kysymyksessä, niin siihen tämäkin varmaan vie. Tämä on varmaan sellainen skenaario, joka vie aikaa ja jossa joutuu pohjamutia myöten käymään asiat läpi ja kuulemaan kaikkia. Aina se löytyy se totuus.
Sanni: Se, mitä sä voit tehdä, jos sua syytetään väärin perustein, niin voit niin hyvin kuin vain pystyt olla mukana sitä selvittämässä. Antaa kaiken tiedon ja myöntää kaikki pienetkin mokat, jos olet tehnyt jotain, että olla niin paljon avuksi selvittämisessä kuin vain voit. Se kertoo aikuisille, että hei, tämä haluaa oikeasti selvittää asian.
Heidi: Niin, eli jos tunnistaa, että joskus on ehkä tapahtunut jotain jostain näkökulmasta kiusaamiseksi tulkittavaa, niin sen voi tuoda esiin ja sillä tavalla osoittaa yhteistyöhaluaan.
Pyyhkäisyääni siirtymänä.
Heidi: Ja todetaan tähän loppuun vielä, että joskus kiusaaminen täyttää rikoksen tunnusmerkit, ja silloin oikea jatkoselvittelypaikka on poliisi. Tästä löytyy poliisin sivuilta osoitteesta poliisi.fi hyvä artikkeli nimeltään Koulukiusaaminen voi olla rikos. Se kannattaa käydä lukaisemassa.
Sanni: Joo, ja hei samaan syssyyn haluaisin vinkata mielestäni hyvästä nettisivusta kuin nuortenetti.fi. Se on MLL:n ylläpitämä, ja sieltä löytyy vertaistukea ja chat, jossa on aikuisia saatavilla. Sieltä löytyy just sellaisia ”Mitä tehdä, kun”. Sieltä löytyy myös muusta kuin kiusaamisesta, mutta tätä me usein mainostetaan. Sieltä on helppo käydä kenen tahansa lukemassa näistä jutuista.
Heidi: Se on hyvä paikka aloittaa varmasti.
Pyyhkäisyääni siirtymänä.
Heidi: Jos tätä kuuntelee nyt joku nuori, joka miettii, miten teidät tavoittaa, niin mikä on paras kanava siihen?
Sanni: Mut tavoittaa ympäri Suupanniityn koulua, koska häärin siellä täällä. Mulla on huone pari kertaa viikossa, maanantaisin ja tiistaisin, käytössä. Mutta että välitunneilla, käytävillä ja oppitunneillakin pyrin näkymään. Parhaiten saa Snapchatista heti kiinni, mun snäppi on konu_pirkkala. Se löytyy myös pirkkala.fi-nettisivuilta, jossa on nuorisotyöntekijöiden yhteystiedot.
Janne: Mut löytää Nuolialan koulun käytäviltä ja välitunneilta, ja sitten olen monesti Nuolialan koulun oppilashuollon huoneessa. Saan lainata sitä aina maanantaisin ja perjantaisin, muuten olen ympäri koulua. Snäpillä saa myös kiinni, tunnus on kouluntnuoliala yhteen. Ja sitten Wilmasta, ja numero on kunnan nettisivuilla.
Sanni: Mutta kyllä me pyritään olemaan aika paljon näkyvillä ihan siellä koulun arjessa.
Heidi: Eli rohkeasti vaan Jannen ja Sannin jutulle, niin asiat lähtevät selviämään, ja ainakin ne tuodaan aikuisen tietoon. Siitä se lähtee.
Janne: Kyllä, me ollaan koulussa nuoria varten.
Heidi: Kiitos oikein paljon, kun pääsitte käymään. Voimia teille tärkeään työhön, sen jatkamiseen.
Sanni ja Janne: Kiitos samoin.
Rauhallinen tunnusmusiikki huilulla.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä