Jakso 4: Rohkeus

Alussa rauhallinen tunnusmusiikki huilulla.

Äänessä pastori Reetta Väisänen:

"Rohkeutta on, että uskaltaa kiivetä korkealle, kysyä leikkimään kaveria, jota ei vielä tunne ja maistaa sellaista ruokaa, mitä ei oo ennen vielä maistanut.

Rohkeutta on, että uskaltaa olla oma itsensä.

Rohkeus on sitä, että uskaltaa sanoa oman mielipiteen. Joskus mä pelkään, mutta mä tiedän, että kannattaa silti sanoa.

Rohkeus on sitä, että yrittää vaikka pelottaa.

Rohkeus on sitä, että uskaltaa kertoa, että on nähnyt jotain pelottavaa netissä.

Rohkeutta on tehdä oikein, vaikka pelottaa ja tietää, että siitä seuraa vastustusta, ikävyyksiä ja paljon pahaa.

Rohkeutta on kaikenlaisen syrjinnän äärellä.

Rohkea ihminen ei lähde pois jos jotain kiusataan. Ei aattele, että kyllä toi kestää vaan sanoo, että toi ei oo reilua.

Rohkeutta on uskaltaa olla eri mieltä silloinkin, kun enemmistö on toista mieltä ja sanoo sen ääneen.

Rohkea ihminen uskaltaa puhua totta.

Nämä olivat lasten ja aikuisten suusta keräämiäni sitaatteja rohkeudesta. Rohkeus on siis jonkinlaista uskalluksen, pelon ja yrittämisen sekamelskaa.

Rohkeus-sana useissa kielissä kuten englannissa courage juontaa juurensa latinankieliseen sydäntä tarkoittavaan sanaan cor. Rohkeus on siis jollain tapaa sydämen asia. Sydämen puhetta ja sen puheen kuuntelemista ja valjastamista teoiksi. Sydämen puheen elämistä todeksi.

Ja kuitenkin rohkeus on aina myös sekoitus pelkoa. Oikeastaan vasta sitten, kun rohkeuteen liittyy pelko – pelko omissa silmissä tai jonkun viereisen silmissä, joka tulkitsee vierestä katsomaansa – vasta silloin tulee rohkeudesta rohkeutta – joko sitten omissa tai muiden silmissä. Ennen sitä se on vain jotain tavanomaista. Tavallisia tekoja. Arjesta ja muotista poikkeamatonta.

Rohkeudesta on moneksi. Usein sen ilmentymismuodot jaetaan kolmeen; fyysiseen, psykologiseen ja moraaliseen rohkeuteen.

Fyysinen rohkeus on rohkeutta hypätä benji-hyppy kallionreunalta, työskennellä koronan eturintamassa tai osallistua sotaan. Siispä rohkeutta sellaisissa tilanteissa, jossa fyysinen hyvinvointi on uhattuna.

Psykologinen rohkeus on rohkeutta olla oma itsensä. Rohkeutta taistella omia sisäisiä demoneita vastaan – omaa sisäistä kipua vastaan.

Moraalista rohkeutta on sen toimittajan teko, joka hyppäsi televisioruutuun kyltin kanssa kesken tv-lähetyksen Venäjällä. Moraalinen rohkeus on rohkeutta puhua niistä asioista, joista muut vaikenee. Sellaista rohkeutta, joka taistelee oikeuden puolesta – jonkinlaista maailmanvääryyttä vastaan.

On mielenkiintoista, että jokaisessa rohkeuden alalajissa siis taistellaan. Ehkä tästä juontuukin varsin klassinen ajatus rohkeudesta sankarillisena rohkeutena – urheutena, joka usein viittaa fyysiseen rohkeuteen. Ehkä tämän takia rohkeus on saanutkin kovin sotaisan ja historiassa varsin maskuliinisen kuvakulman.

Rohkeus on myös maailmankuvallinen kysymys. Minkälaista maailmankuvaa puolustan. Minkä puolesta pyrin olemaan rohkea?

Yksi suosikkirohkeusohjeistani on toisenlainen versio jumalanpalveluksen päättävistä lähetyssanoista. Ne menevät tällä tavoin:

Lähtekää rauhassa.
Olkaa rohkeat,
pitäkää hyvästä kiinni,
älkää vastatko pahaan pahalla.
Rohkaiskaa arkoja,
tukekaa heikkoja,
auttakaa sorrettuja,
kunnioittakaa kaikkia ihmisiä.
Rakastakaa ja palvelkaa Herraa
Pyhän Hengen voimassa iloiten.

Minkälainen onkaan siis olla rohkea kristitty?

Joku, joka toisten tuomitsemaksi joutumisen tai jopa fyysisen vahingon uhalla puolustaa hyvää, puolustaa arkoja, tukee heikkoja ja auttaa sorrettuja.

Jumalaa sen sijaan ei tarvitse kyllä puolustaa – Hän ei tarvitse meidän ihmisten puolustusta. Mutta me ihmiset tarvitaan puolustusta ja toisia ihmisiä.

Ja samalla rohkeuteen kuuluu myös mokat. Rohkeutta on yrittää ja rohkeutta on uskaltaa epäonnistua. Lupa on siis myös epäonnistua. Tätä lupaa kutsutaan armoksi. Tuota lupaa sanoittavat mielestäni Raamatun yhdet tärkeimmistä sanoista, sanat: ”Älä pelkää”.

Useimmilla meistä saattaa olla jotain mihin haluaisimme vielä jonain päivänä kerätä rohkeutta. Mitä tekisit, jos tietäisit, että et voisi epäonnistua? Tietäisit, että sinuun ei voisi sattua tai sinua ei tuomittaisi?

Mitäpä jos tekisit sen pelosta huolimatta? Olisit rohkea.

Lopetan Joosuan kirjan sanoihin.

”Muista, että olen sanonut sinulle: ’Ole rohkea ja luja, älä pelkää, äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9)

Lopussa rauhallinen tunnusmusiikki huilulla.