Jakso 10: Päivä diakoniatyöntekijän matkassa

Intro. Aaltoileva elektroninen musiikki soi taustalla. Musiikin päällä kuuluu pätkiä haastateltavien puheesta.

Maarit Laitinen: Asiakas talvisaikaan soitti, että oli juuri sinä päivänä joutunut asunnottomaksi. Oli aikeissa yöpyä ulkona makuupussissa ja keittää trangialla makaronia.

Pilvi Ojutkangas: Ja usein hän on aika tyhjän päällä siinä vaiheessa, seuraavaan rahapäivään voi olla vaikka kuinka pitkä aika.

Petra Pajamäki: Usein keskustelut kääntyvät siihen, että miten niiden tulevien sähkölaskujen kanssa voi selvitä.

Elektroninen musiikki hiljenee.

Heidi Möttönen: Morjesta pitkästä aikaa, täällä ollaan ääniaalloilla Taivaan alla -podcastin parissa. Eikä ihan mitättömästä syystä, nimittäin tänä vuonna tuli kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Suomen eka diakonissa Matilda Hoffman vihittiin virkaansa. Sen kunniaksi mulla on täällä hänen seuraajiaan, te ette tosin ole diakonissoja vaan diakoniatyöntekijöitä.

Meillä on Petra täältä Pirkkalasta, Maarit Sastamalasta ja Pilvi Tampereelta Harjun seurakunnasta. Moikka!

Kaikki: Moikka!

Heidi: Te kaikki olette jossain kohtaa elämäänne tehneet töitä yhdessä, mutta nyt tosiaan työskentelette eri seurakunnissa. Tänään me ollaan yhdistetty voimamme ehkä siitä syystä, että sinä, kuulija, saisit vähän kattavamman kuvan siitä, mitä on diakoniatyö tänä päivänä ja mitä ajattelee diakoniatyöntekijä tänä päivänä.

Te tunnette yhteiskunnan aukkokohtia ja varmaan myös hahmotatte syitä monien ongelmien takana. Odotan sitä, että päästään kiinni konkretiaan ja mukaan työpäiviinne.

Meillä on sellainen idea, että jokainen on pitänyt päiväkirjaa yhdestä työpäivästään. Siinä voi olla läpileikkausta myös tyypillisestä työviikosta, mutta lähestytään asiaa kuitenkin my day -kulmalla. Mistä muusta me tänään puhutaan?

Maarit: Me puhutaan taloudellisesta avustamisesta.

Petra: Ja ihmisten hankalista tilanteista.

Pilvi: Sekä näkymättömästä työstä.

Heidi: Ja ennen kuin päästään kiinni siihen herkulliseen sisältöön, avataan vähän sitä työympäristöä, koska se on kaikilla teillä erilainen. Saadaan vähän taustaa sille, missä puitteissa tätä työtä tehdään, eli otetaan muutama fakta joka seurakunnasta.

Vieraat ensin, lähdetään vaikka Tampereelta liikkeelle. Pilvi, mitä meidän olisi hyvä tietää Harjun seurakunnasta?

Pilvi: Meidän seurakunnan alueella asuu tällä hetkellä noin 50 000 ihmistä, ja se on hyvin voimakkaasti kasvava alue, eli rakennetaan paljon. Munkin työhuoneeni ikkunasta on näkymä parin kerrostalon rakennustyömaalle.

Harju on yksi neljästä suomenkielisestä seurakunnasta Tampereella ja on myös osa Tampereen seurakuntayhtymää. Harju koostuu kolmesta lähikirkkoalueesta, eli Tesomasta, josta munkin työhuoneeni löytyy, Lielahdesta sekä Pispalasta.

Diakoniatyöntekijöitä meillä on viisi ja puoli sekä johtava diakoniatyöntekijä.

Heidi: Entä miltäs Sastamalassa näyttää?

Maarit: Meillä on kaupungissa väkeä reilu 24 000 henkeä. Sastamala on pinta-alaltaan Pirkanmaan suurin kunta. Meitä diakoniatyöntekijöitä on seitsemän, ja johtava diakoniatyöntekijä sitten kahdeksantena.

Sastamalan seurakunta rakentuu keskustan eli vanhan Vammalan alueesta, ja sitten kuudesta kappeliseurakunnasta ja yhdestä seurakuntapiiristä.

Heidi: Mites meillä täällä Pirkkalassa, Petra?

Petra: Pirkkala on myös kasvava alue, jolle rakennetaan lisää. Täällä on asukkaita vähän vähemmän kuin Sastamalassa eli noin 20 000. Meitä diakoniatyöntekijöitä on neljä, joista yksi on johtava.

Heidi: Jo tämän perusteella voi kuvitella, että tekemistä riittää ja monessa saa varmasti olla mukana. Jonkinlaisia painopisteitä teillä varmaan kuitenkin on. Osa niistä saattaa kuulua näissä esimerkkityöpäivissä, joihin päästään seuraavaksi.

Elektroninen musiikki siirtymänä.

Heidi: Kuvitellaan, että on arkiaamu ja kello lyö Sastamalassa kahdeksan. Missä sä olet, Maarit, ja mitä olet tekemässä?

Maarit: No, kello kahdeksalta alkoi hävikkiruokajaon valmistelu. Lions clubilaiset toivat hävikkiruokaa kaupoista, ja mulla alkoi ruokakassien kokoaminen yhdessä kollegan ja yhden vapaaehtoisten kanssa. Yhdeksältä alkoi se jako, 60 kassia jaettiin noin viidessä minuutissa. Ruokaa oli tosi vähän jaettavaksi, pusseista tuli laihoja. Eineksiä ei ollut nimeksikään, mutta onneksi oli leipää ja suklaata pusseihin laitettavaksi.

Heidi: Okei, pysähdytään hetkeksi tähän. Näkyykö ruoan hinnannousu pidentyneinä ruokakassijonoina? Kysymys kaikille.

Petra: No, punalaputetuista tuotteistahan on tullut aika trendikkäitä ja ekologinenkin vaihtoehto. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että hävikkiruokajakoihin ei niitä elintarvikkeita riitä niin paljon.

Maarit: Kyllä todellakin jonot ovat pidentyneet, ja se hävikkiruoan vähentyminen taas lisää paineita myöntää osto-osoituksia, mikä taas tarkoittaa diakoniatyöntekijälle painetta budjetin suuntaan.

Pilvi: Tähän voin vastata, että kyllä näkyy, eli yhteydenotot ruoka-apuun liittyen ovat lisääntyneet huomattavasti tämän syksyn aikana. Se näkyy myös ruokakassien sisällöissä.

Petra: Meillä Pirkkalassa ruokakassijakelun hoitaa paikallinen yhdistys Elokolo, ja heiltä on tullut viestiä siitä, että jonot ovat kasvaneet.

Rauhallista musiikkia.

Sivun kääntämisen ääni siirtymänä.

Maarit: Seuraavaksi aamupäivällä verkostoyhteistyöpalaveri asiakkaan ja sossun palveluohjaajan kanssa sosiaalikeskuksessa. Asiakkaalla eläketulo ja tosi suuret lääkemenot. Syrjässä olevan omakotitalon kulut huomattavan suuret, ja vielä kun elinkustannukset ovat nousseet, niin suorastaan kestämättömät.

Asiakas ei halua muuttaa edullisempaan asumismuotoon, ja välttämättömiä lääkkeitä jää ostamatta. Sitten kun siinä vähän katsellaan tiliotteita yhdessä, niin käy ilmi, että asiakas saattaa käydä yhdestä kolmeen kertaa päivässä ruokakaupassa liki joka päivä, ja matka on pitkä. Keskustelemme polttoaineenkulutuksesta ja kauppaostosten järkeistämisestä. Päädyn kertaluonteisesti avustamaan jossakin lääkkeessä. 

Heidi: Johtavatko nämä keskustelut mihinkään, onko niillä konkreettista vaikutusta asiakkaan käyttäytymisen?

Maarit: Apu voi olla hetkellinen. On hetkeksi niitä lääkkeitä sitten sen jälkeen, kun on avustettu, mutta usein nämä tilanteet tuppaavat pitkittymään. Voi olla, että asiakas ei ole valmis isompiin muutoksiin siinä elämässään.

Sivun kääntämisen ääni.

Heidi: Sitten päästään päivän viimeisiin tunteihin, mitäs silloin tapahtuu?

Maarit: Iltapäivällä kirjaan aamun ruokajaon tilastot ja verkostopalaverin merkinnät sekä avustuksen tiedot asiakastietojärjestelmään asiakkaan tietoihin. Toimitan aamupäivällä sovitun avustuksen asiakkaalle. Luen useita tulleita sähköposteja ja vastaan muutamiin. Keskustelen muutaman asiakkaan kanssa puhelimessa, toiselta on ruoka loppu ja toisella on ongelmia saada vesilaskua maksettua.

Iltapäivän viimeiset tunnit työskentelen verkkokeskustelun parissa.

Leppoisa välimusiikki.

Heidi: Seuraavaksi siirrytään Tampereelle Harjun seurakuntaan. Miltä Pilvin päivä näyttää siellä?

Pilvi: Päiväni alkaa puhelimessa puhumalla eli hoidan neuvontapuhelinta ja omaan numerooni tulevia puheluita. Asiakkaat soittavat muun muassa ruoka-avusta, jota järjestän ruokapankista akuuttiin hätään ja hieman pidempiaikaisestikin. Kyselyjä tulee myös taloudellisesta tuesta, esimerkiksi vuokrarästeihin, lääkkeisiin, ruokakauppaan, sähkölaskuihin ja vesilaskuihin, eli mun aamupäiväni sisältää runsaasti ihmisten taloudellisten tilanteiden selvittelyä sekä palveluohjausta tässä meidän tukiviidakossa.

Muhun ottaa yhteyttä myöskin useampi uusi asiakas sosiaalityön kautta, eli sosiaalityö on ohjannut heidät olemaan yhteydessä diakoniaan, koska sosiaalityö ei pysty enää auttamaan ihmistä tämän tilanteessa.

Aamupäivän aikana annan myös akuuttia keskusteluapua sekä järjestän akuuttiajan tapaamiseen toisen työntekijän kanssa.

Heidi: Sitten ollaan varmaan jo iltapäivän tunneissa. Mitä ne pitävät sulla sisällään?

Pilvi: Iltapäivällä hoidan sitten sovittuja asiakastapaamisia, eli kun on esimerkiksi tullut puhelu asiakkaalta, joka ei ole saanut Kelan tukea tai tuki on käsittelyssä, ja asiakas on aika tyhjän päällä tällä hetkellä. Seuraavaan rahapäivään voi olla ties kuinka monta päivää, ja jääkaappi on yleensä tässä kohtaa tyhjä.

Heidi: Miten lähdet etenemään tällaisessa akuutissa tilanteessa?

Pilvi: Mä rupean katsomaan hänen elämäntilannettaan kokonaisuutena läpi ja tarvittaessa ohjaan hänet sosiaalityön puoleen. Järjestän hänelle yleensä akuuttia ruoka-apua ja mahdollisesti kertaluonteista taloudellista tukea, jotta hän selviää tästä hetkellisestä kriisistä.

Siirtymä-ääni rummuilla.

Heidi: Otetaan nämä ajankohtaiset kysymykset alta pois. Äsken puhuttiin ruoan hinnannoususta ja siitä, että ruoka-avun tarvitsijoiden määrä on kasvanut. Nyt kun sähkönkin hinta on noussut, niin miten se teillä näkyy?

Petra: Kyllähän se herättää ihmisissä huolta. Usein keskustelut kääntyvät siihen, että miten niiden tulevien sähkölaskujen kanssa voi selvitä.

Maarit: Jopa lapsiperheitä on ilman sähköä. Ihmisillä on sähkörästejä jo nyt.

Pilvi: Ne suurentuneet sähkölaskut vievät osuuden sitten vaikka ruokaan ja lääkkeisiin varatuista rahoista tai ihminen joutuu jättämään jonkin muun laskun maksamatta, mikä voi johtaa velkaantumiseen.

Maarit: Monilla kuluja lisäävät myös lemmikkien ylläpidon nousseet kustannukset. Lemmikit on otettu ehkä parempana aikana ja niistä on vaikea luopua huonompien päivien tullen. Monen tilanteeseen lemmikki on hyvä ratkaisu mielenterveydelle, mutta taloudelliset realiteetit tulevat helposti vastaan. Siinä sitten me diakoniatyöntekijätkin mietitään, että miten lemmikit saadaan hoidettua ja ruokittua.

Elektroninen välimusiikki.

Heidi: Viimeisenä ollaan koti-Pirkkalassa. Mitä Petra puuhaa?

Petra: Aamuni alkaa työtehtävään valmistautumisella ja sähköpostien lukemisella. Varmistan vielä, että materiaalit ovat aamupäivällä olevaa ryhmää varten kunnossa. Teen päivällä olevaa yhteisöruokailua varten tulosteen, josta selviää, kuka pitää hartauden ja mitä on ruoaksi. Usein teen nämä valmistelut kotona, minkä jälkeen lähden toimistolle. Toimistolta pitää hakea vielä Izettle ja käteiskassa. Sitten siirryn kirkolle. 

Aamupäivällä ohjaan kirkolla keskusteluryhmää. Tällä kertaa aiheena on esinemuistelu. Meillä on käytössä muistelun tueksi kuvakortteja vanhoista esineistä. Ennen ruokailua on seurakuntalaisille lauluhetki ja hartaus. Tässä välissä laitan rahastuspisteeni kuntoon. Perheet tulevat syömään jo hieman aikaisemmin, joten mulla on noin vartti aikaa siivota ryhmän materiaalit pois ja pystyttää rahastuspisteeni. Sitten kun kaikki ruokailuun tulevat ovat päässeet syömään, siirryn itsekin ruokailemaan ja juttelemaan seurakuntalaisille.

Yhteisöruokailun jälkeen siirryn kirkolta toimistolle laskemaan rahat. Rahat pitää pussittaa pankin sinettipusseihin, ja sen jälkeen viedä kirjanpitäjälle, joka tilittää ne eteenpäin.

Iltapäivästä ajelen usein kotiin jatkamaan töitä. Mun työhön kuuluu tosi paljon asioiden etukäteen suunnittelua. Toisinaan työ keskeytyy asiakkaan soittoon, ja usein silloin on kyse taloudellisesta avustamisesta.

Heidi: Tässä saatiin nyt jonkinlaista käsittelyä siitä työn suunnittelusta, joka haukkaa teillä ilmeisen ison osan työpäivistä. Avaatteko sitä vähän lisää?

Petra: Kalenteri on yksi tärkeimmistä työvälineistäni. Suunnittelen kalenterin aika tarkkaan, koska se helpottaa tulevia työtehtäviä todella paljon. Ja tämä siksi, että päivän kulku saattaa muotoutua ihan erilaiseksi kuin olin ajatellut.

Maarit: Joo, mäkin olen kokenut, että kalenteriin tehty suunnittelu ei suinkaan aina toteudu. Oli yksikin päivä, kun asiakas soitti, että oli juuri sinä päivänä joutunut asunnottomaksi. Oli aikeissa yöpyä ulkona makuupussissa ja keittää trangialla makaronia. Meni koko päivä, kun työskentelin tämän tilanteen kanssa, mutta vielä samana päivänä sain järjestymään asiakkaalle asunnon. Hänelle itselleen jäi huolehdittavaksi vuokrasopimuksen allekirjoittaminen ja sähkösopimuksen tekeminen.

Siinä ne sille päivälle suunnitellut jutut jäivät kyllä tekemättä. Seuraavinakin päivinä piti vielä järjestää asunnon kalustusta ja asiakkaalle ruoka-apua, että kyllä siinä vaan saa aikaa kulumaan, kun tulee jokin akuutti tilanne.

Heidi: Eli kalenteri todella tippuu kädestä siinä kohtaa, kun hätä on tarpeeksi suuri asiakkaalla?

Maarit: Se on juurikin näin.

Pilvi: Tuosta Maaritin esimerkistä tuli vielä mieleeni se näkymätön työ, jota meidän työpäivät sisältävät yllättävän paljonkin. Yhden ihmisen asioiden selvittelyssä ja hoitamisessa voi mennä koko päivä, ja silti se näkyy tilastoissa yhtenä asiakaskohtaamisena eli ykkösenä.

Aaltoileva elektroninen siirtymämusiikki.

Heidi: Hei Pilvi, Maarit ja Petra, kiitos hurjasti, kun otitte tämän ajan ja esimerkkien kautta otitte meidät mukaanne työpäiviinne. Paljon jäi toki käsittelemättäkin, aiheita on loputtomasti. Vielä oltaisiin voitu puhua vaikka yksinäisyyden lievittämisestä, vapaaehtoisista osana diakoniatyötä ja siitä, miten taloudellinen avustaminen tuntuu nykyään nielevän kaiken. Toivottavasti ollaan kuitenkin onnistuttu valottamaan tässä teidän työarkeanne.

Kiitos siitä, kun saatiin tehdä tämä jakso yhdestä. Mun puolesta moikka.

Muut: Moikka!