Uudessa papin virassa aloittanut pastori Jenny Merimaa hyppää mukaan nuoren seurakunnan menoon, sillä hänen vastuualueellaan ovat erityisesti nuoret ja nuoret aikuiset.

Merimaalla on monen vuoden kokemus lasten ja nuorten kanssa työskentelystä. Hänen edellinen työnsä Ikaalisten seurakunnassa kattoi koko kasvatuksen kentän vastasyntyneistä täysi-ikäisiin. Lisäksi hän oli rippikouluvastaava.

– Tykkäsin siitäkin, mutta olihan se iso paketti kolmepappisessa seurakunnassa. Nyt on kiva päästä keskittymään rajatumpaan ryhmään, Merimaa sanoo.

Monesta näkökulmasta

Merimaa on katsellut seurakuntatyön arkea myös muiden työalojen näkökulmasta. Teologian opintojensa aikana hän teki töitä tuntisuntiona, rippikouluopettajana ja lastenohjaajana Helsingissä.

– Nyt pappina osaa eri tavalla arvostaa muiden työalojen työpanosta. Suntiona työskentely opetti paljon myös niin sanotusta näkymättömästä työstä. Asiat eivät ilmesty tyhjästä yhteenkään tilaisuuteen. Kun alttari on katettu oikein ja kynttilät on sytytetty palamaan, joku on nähnyt sen vaivan.

Suntiona Merimaa pääsi myös seuraamaan sivusta kirkollisia toimituksia. Ensimmäisissä hautajaisissa hän muistaa miettineensä, selviäisikö tilaisuudesta itkemättä.

– Pappi suhtautui jännitykseeni ihanasti. Hän kevensi tilannetta sanomalla, että ei hätää, hänelle tämä on noin viidessadas hautaan siunaaminen. Jälkeenpäin hän vielä totesi, että tämähän meni meillä tosi hyvin. Mietin, että okei, näinkin täällä voi olla.

– Ehdin nähdä kymmenien pappien toimintaa ja tapoja tehdä työtä. Se on auttanut löytämään oman tapani olla pappina. Nuorille haluaisin olla esimerkki hengellisyydessä ja auttaa jokaista löytämään oma tapansa elää kristittynä.

Reservin luutnantti

Kiinnostus papin työhön heräsi kunnolla asepalveluksessa, johon Merimaa hakeutui vapaaehtoisesti 18-vuotiaana.

Hän oli käynyt teologisen tiedekunnan pääsykokeessa jo ennen palvelukseen lähtemistä, mutta lähinnä siksi, että koulussa uskonto oli sujunut hyvin. Ensisijaisesti hän toivoi paikkaa Teatterikorkeakoulusta (TeaK), johon oli hakenut samassa korkeakoulujen yhteishaussa.

– Pappeus ei siinä vaiheessa ollut unelmani, vaan haaveilin TeaKiin pääsemisestä ja näyttelijän työstä. Kun armeijassa kuulin varusmiespapin tehtävästä, rukoilin kahden viikon ajan, että Jumala, jos tahdot minusta papin, päästä minut teologiseen tiedekuntaan tällä ensimmäisellä yrityksellä.

– Kun pääsykokeiden tulokset tulivat, sotilaspastori tuli tulostamansa hyväksyttyjen hakijoiden listan kanssa henkilökohtaisesti kertomaan, että olin päässyt sisään. Samalla hän ilmoitti, että minut on hyväksytty varusmiespappi- ja diakonikurssille, joka alkaisi pian.

Merimaa päätti aloittaa teologian opinnot palveluksensa päätyttyä. Hän haki kuitenkin seuraavana keväänä vielä kerran Teatterikorkeakouluun saadakseen pohdinnoilleen pisteen.

– Koin kutsumusta pappeuteen juuri rukousvastauksen vuoksi, mutta halusin kai varmistua siitä, että Jumala tosiaan oli jo näin varhain kutsunut minut pappeuteen eikä kyse ollut omasta tulkinnastani.

Asepalveluksesta Merimaa kotiutui reilun vuoden jälkeen. Hän on toiminut sen jälkeen Reserviupseeriliiton alaisessa yhdistystoiminnassa luottamustehtävissä ja käynyt kertausharjoituksissa. Tänä päivänä hän on sotilasarvoltaan reservin luutnantti.

Jenny Merimaa

Valmistunut Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 2019.

Harrastaa kuntosalilla käymistä, ristipistotöitä ja talojen pohjapiirrosten piirtämistä.

Pitkä partiolaistausta. Toiminut myös ryhmänjohtajana ja ”seppona” eli seurakunnan partiotyöstä vastaavana työntekijänä.

Suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen. Sotilasarvoltaan reservin luutnantti.

Lempikohta Raamatusta: ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” (Ps. 34:19.)