Diakoniatyön viimeisin vahvistus on vuoden alussa työnsä aloittanut Päivi Kuivalainen. Hän keskittyy diakoniavastaanoton ohella monikulttuuriseen työhön ja perhetyöhön.

Osalle Kuivalainen on jo tuttu kauppakeskus Veskan Ystäväkylästä, jossa eri kulttuureista tulevat kohtaavat torstai-iltaisin. Perhetyön tiimoilta hän on mukana muun muassa Soljan perhekerhossa ja erilaisissa tapahtumissa.

– Diakoniatyöntekijöitä voi tavata monessa paikassa ja eri vaiheissa elämää. Olemme mukana esimerkiksi yhteisöruokailuissa, rippikoulutyössä ja erilaisissa tapahtumissa. Käymme myös asumisyksiköissä pitämässä hartauksia, Kuivalainen kertoo.

– Meidät tunnistaa vihreästä paidasta, joka muistuttaa papin paitaa. Kun sellaisen näkee, saa aina tulla jutulle. Yhteyttä voi ottaa kaikissa elämän iloissa ja suruissa, joissa kaipaa juttukaveria. Voi ainakin kokeilla, olisiko diakoniatyöntekijä sellainen ihminen, jolle haluaa puhua. Tapaaminen järjestyy usein jo muutaman päivän sisällä yhteydenotosta, hän kannustaa.

Joskus riittää, että saa purkaa hetkellisen tunteen niin, että joku kuuntelee.

– Puhuminen hoitaa sielua, ja siksi juttelu toisen ihmisen kanssa tekee hyvää. Aina ei edes tarvitse kertoa koko elämäntarinaa. Joskus riittää, että saa purkaa hetkellisen tunteen niin, että joku kuuntelee. Diakoniatyön ytimessä on lähimmäisen hyväksyvä kohtaaminen nykyhetkessä, ilman arvostelua tai tuomitsemista. Kaikki me teemme joskus virhevalintoja.

Työnkuva kutsui

Kuivalainen on alanvaihtaja, joka haaveili pitkään merkityksellisestä työstä.  

Kuivalainen työskenteli Pirkkalan lentokentällä lentokenttävirkailijana 13 vuoden ajan. Sitten työpaikalla alkoivat yt-neuvottelut, joiden myötä ensimmäinen ura päättyi ja edessä oli työttömyys. Uusi suunta löytyi, kun hän pääsi opiskelemaan sosionomi-diakoniksi.

Diakoniatyöntekijäksi Kuivalainen valmistui vuonna 2020. Hän on kartuttanut kokemusta kolmessa seurakunnassa ennen Pirkkalaan palaamista.

– Ajattelen, että Jumalalla on näppinsä pelissä, kun minut Pirkkalaan jälleen toi. Työni Tampereen Tuomiokirkkoseurakunnassa päättyi vuoden lopussa, ja tämä virka aukesi vuoden alussa. Työnkuva selkeästi kutsui minua, siinä oli paljon vetovoimatekijöitä ja tuttuja asioita.

Päätöksenteossa auttoivat myös Pirkkalan seurakunnasta kuullut hyvät asiat.

– Tuntuu siltä, että tämä on ihmisen kokoinen yhteisö, jossa jokaisen on mahdollista tehdä jonkinlaista välittämistyötä. Tällaisessa pienessä yhteisössä sillä on myös vaikutusta, se kantaa hedelmää. Täällä on mielestäni lempeä ilmapiiri.