Joulukuussa määräaikaisena seurakuntapastorina aloittanut Elina Veima valmistautuu parhaillaan rippikoulukesään. Ensimmäinen riparikirkko on jo pidetty ja nuoret ovat päässeet aloittamaan ryhmäytymisen.

Veima on nähnyt omat leiriläisensä vasta vilaukselta, mutta nuorteniltojen ansiosta hän on luottavaisella mielellä. Pirkkalalaisnuoret ovat antaneet itsestään parin kuukauden aikana myönteisen kuvan.

– Jo se, että he tulevat niin suurella joukolla Seurikselle viettämään iltaa, kertoo siitä, ettei heidän suhtautumisensa seurakuntaan ja kirkkoon ole ainakaan negatiivista. Nuoret myös tuovat mukanaan nuoria, kun uusi ikäluokka ottaa mallia vanhasta.

Veima tiesi seurakunnan nuorisotyön olevan monilla mittareilla onnistunutta, mutta nuorteniltojen osallistujamäärä yllätti hänet silti.

– Olen tottunut siihen, että osallistujia on paljon, jos nuoria käy 30 illassa. Täällä luvun voi kertoa vähintään kolmella, ovi käy koko ajan ja talo on ihan täynnä.

Kohti kutsumusta

Veima tietää kokemuksesta, millainen vaikutus rippikoululla voi olla nuoren elämään.

Oman rippikoulunsa jälkeen hän innostui käymään isoskoulutuksen silloisessa kotiseurakunnassaan Ylöjärvellä. Seuraavina vuosina hän osallistui leireille isosena, nuorempien ryhmänohjaajana.

Ajatus pappeudesta alkoi itää lukioikäisenä, kun ystävä yllättäen tokaisi, että ”Susta tulisi hyvä pappi”.

Muutaman kuukauden asiaa sulateltuaan Veima alkoi tuntea, että papin työ on hänen kutsumuksensa. Siihen asti parhaalta vaihtoehdolta oli tuntunut opettajan ammatti.

– Polku papin uralle oli suora sen jälkeen, kun päätös alasta oli tehty. Joku läheinen voisi sanoa, että olen ihmisenä erittäin päämäärätietoinen.

Veima valmistui teologian maisteriksi vuonna 2017 vuoden etuajassa, sillä opiskelu tuntui helpolta. Pappisvihkimyksen hän sai vuonna 2018.

Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt Turun tuomiokirkkoseurakunnassa ja Sastamalan seurakunnassa.

Yritän yleensä linkittää raamatuntekstin tähän päivään.

Tekstien tulkkina

Pappi on työssään paljon äänessä, ja jokaisella on yksilöllinen tyylinsä valmistautua puheisiin. Viime vuosina Veima on löytänyt oman tapansa lähestyä esimerkiksi saarnan kirjoittamista.

– Yritän yleensä linkittää raamatuntekstin tähän päivään. Saatan pohtia, mitä se voisi tarkoittaa nykyään tai opettaa nykyelämästä.

– Aika usein myös taustoitan sitä, miksi tekstissä käy niin kuin käy, jotta jokainen voisi jollain tavalla ymmärtää kontekstia.

Hän on huomannut, että tietyt raamatunkohdat poikivat toistuvasti samoja kysymyksiä tai toteamuksia.

– Kun puhutaan vaikka Jeesuksen tekemistä ihmeistä, joku kysyy, että miten näihin muka voi uskoa. Eihän kukaan voi kävellä vetten päällä. Silloin on paikka saada kysyjä hoksaamaan, että Jeesus ei ollut vain ihminen.

Valmentajan roolissa

Veima on nuorten kanssa tekemisissä myös vapaa-ajallaan urheiluvalmentajan roolissa. Hän on valmentanut Ylöjärven Pallossa nyt yhtäjaksoisesti kymmenen vuoden ajan.

Lentopallo on kuulunut hänen elämäänsä alakoululaisesta. Ensimmäisen valmentajan pestinsä hän sai 15-vuotiaana sen jälkeen, kun hänen silloinen oma joukkueensa hajosi ja tie pelaajana päättyi. Se ei ole Veimaa harmittanut, sillä hän viihtyy paremmin kentän laidalla.

– Kaiken muun hyvän lisäksi valmentaminen kehittää pedagogista ajattelua. Siinä huomaa selvästi, mihin jonkin tietyn asian kehittäminen vaikuttaa. Pappina työn tuloksia ei pääse näkemään aivan samalla tavalla.

Viime vuosina harrastuksen suosio on kasvanut kohisten, mikä näkyy suurena pelaajamääränä.

Lempikohtia Raamatusta:

• Psalmista 91:​​​​​​​ ”Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.” ”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.”
• ”Lasten evankeliumissa on eväitä perheille, mutta myös muille, jos ajattelee niin, että Jeesus onkin Jumala. Ei saisi estää itseään tai toisia ihmisiä pääsemästä Jumalan lähelle."
• ”Saarnaajan kirja on kokonaisuudessaan hauska pessimistisen kuvailunsa vuoksi. Kaikki on turhaa, mutta merkityksellisyys löytyy kuitenkin Jumalasta.”