Vapaaehtoistehtäviä on seurakunnassa lähes kaikkialla, mihin katseensa suuntaa.

Näkyvien tehtävien lisäksi on paljon työtä, joka ei näy ulospäin tai jota ei aina mielletä vapaaehtoistoiminnaksi. Vapaaehtoiset eri työaloilta kertovat, mihin kaikkialle vapaaehtoisuus on heidät vuoden tai useamman mittaan vienyt.

Tenorina Kirkkokuorossa

Ikänsä laulanut Reino ”Reska” Tuominen liittyi Kirkkokuoron tenorivahvistukseksi pian Pirkkalaan muuton jälkeen kolme vuotta sitten. Hyvät eväät hän oli saanut Tampereen kuoroista yli kymmenvuotisen kuoroharrastuksen aikana.

– Pirkkalassa minut otettiin mieluusti vastaan, koska miesääniä, varsinkaan tenoreita, ei missään kuorossa ole liikaa. Sulauduin mukavaan joukkoon melko helposti, ja pian koittikin ensimmäinen avustustehtäväni kuorolaisena. Tilaisuus oli poisnukkuneen kuorolaisen siunaus.

Siellä, missä on musiikkia, on usein myös kuorolaisia. Heitä tarvitaan esimerkiksi vanhainkotien hartaushetkissä ja kirkollisissa tilaisuuksissa, kuten messuissa. Niissä laulamista Reska kuvailee iloiseksi palvelutehtäväksi.

Kuorolaisten kiireisintä aikaa ovat joulu ja pääsiäinen.

– Olen aina innokkaasti mukana, jos aikatauluni antaa myöten. Kaksi viimeisintä jouluaattoa olen kiertänyt papin mukana hartauksissa. Jos paikkoja on seitsemän ja virsiä kolme, lauluja on yhteensä putkeen 21. Tuttuja lauluja ne ovat, mutta juuri siksi pidän nuotit aina esillä. Nuotit estävät herpaantumista ja oikaisemista.

– Mukana laulava yleisö sen sijaan ei tekstejä tarvitse, sillä virret ovat ikäihmisille jo lapsuudesta tuttuja.

Reska on mukana myös Kraak-kuorossa, johon toivotetaan tervetulleeksi kaikki laulajat taitotasoon katsomatta.

Tuttuna aikuisena nuorisotyössä

Tuomas Mäntylä on ollut nuorisotyön vapaaehtoisvahvistuksena vuosien ajan. Hän kertoo päässeensä hyödyntämään omia taitojaan ja vahvuuksiaan sekä kantamaan sopivasti vastuuta.

– Isoimman panoksen olen varmasti antanut kesän ripareilla apuohjaajana eli aparina. Olen ollut mukana nuorten reissuilla myös keväällä ja syksyllä.

Viime kesänä hän oli ensi kertaa apukouluttajana rippileirillä.

– Ensimmäisinä päivinä koutsasin ja tsemppasin isosia tehtäväänsä ja autoin muita apukouluttajia sekä työntekijöitä heidän vastuualueidensa suunnittelussa ja hoitamisessa. Leirit suunnitellaan porukalla, ja vastuita jaetaan kunkin vahvuuksien ja mieltymysten mukaan.

– Minun vastuullani on monena vuonna ollut leirivideon kuvaaminen. Nuoret ovat auttaneet urakassa kuvaamalla omia kommelluksiaan, ja leirin jälkeen olen editoinut videon nuortenillassa fiilisteltäväksi.

– Olen antanut oman panokseni myös opettamiseen siinä määrin kuin on tarvittu ja olen pystynyt omasta elämänkokemuksestani ammentamaan.

Tuomas haluaa olla läsnä myös riparin jälkeen, nuoren seurakuntasuhteen ratkaisevassa kohdassa.

– Silloin avautuvat oven nuoren seurakunnan toimintaan, kuten nuorteniltoihin ja erilaisille reissuille. On hyvä, että tuttu aikuinen pysyy matkassa mukana pidempäänkin.

Tiskin takana kahvila Sirpakassa

Irma Luotonen on yksi lähetysmyymälä-kahvila Sirpakan pitkäaikaisimmista vapaaehtoisista.

Parikymmentä vuotta tiskin takana on kirkastanut, mistä Sirpakassa on kyse. Kaikista tärkeintä pienessä kahvilassa on laadukkaiden tuotteiden lisäksi asiakkaan kiireetön kohtaaminen.

– Jokainen tekee sen tyylillään, osa rohkeammin ja osa varovaisemmin, mutta monenlaisia persooniahan on myös asiakaskunnassa. Keskimäärin he ovat kuitenkin kärsivällistä porukkaa ja liikkeellä ajan kanssa, Irma sanoo.

Monet ovat kiinnostuneita myynnissä olevien tuotteiden alkuperästä. Reilusta kaupasta pääsee puhumaan usein. Aina on myös mukavaa kertoa, että paljon kysytyt villasukat valmistuvat todellisena lähituotantona kahvilapöytien ääressä.

Pirkkalalaisten käsialaa ovat myös persoonalliset kortit.

– Tulee nostettua hyviä tekijöitä, joita meillä riittää. Parhaimmillaan Neulekerhossa on ollut 22 osallistujaa, Irma viittaa maanantaisin Sirpakassa kokoontuvaan avoimeen porukkaan.

Suolaiset ja makeat leivonnaiset taas syntyvät joka aamu kirkon keittiössä niin ikään vapaaehtoisvoimin. Asiakkaat ovat hyvin perillä siitä, mitä minäkin päivänä on tarjolla.

– Perjantain munkkipäivä on niin suosittu, että kahvilan ovella on jonoa jo puoli tuntia ennen avaamisaikaa.

Kymppisynttäreillä isosen roolissa

Isosena voi toimia rippikoulun lisäksi myös valvovaa silmää kaipaavissa lastentapahtumissa. Anniina Salmela on osallistunut isosen roolissa kahdesti lasten kymppisynttäreille.

– Olen jakanut synttärisankareille kakkua ja ollut mukana kalastuksessa, ja onpa glitterpistekin tullut tutuksi.

– Parasta on aina itse synttärisankareiden tapaaminen ja heidän kanssaan jutteleminen. Myös Rokkirepon konsertti on ollut mahtava ja mukaansatempaava kokemus.