Pirkkalan kirkko täyttyi sunnuntaina 3.9. takariviä myöten, kun entiset ja nykyiset pirkkalalaiset kokoontuivat saattelemaan kirkkoherra Olli-Pekka Silfverhuthia uuteen työhön. Silfverhuthin viranhoitomääräys Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherrana alkaa lokakuun alussa.

Lähtösaarnassaan Silfverhuth puhui pyhän aiheen mukaisesti lähimmäisestä. Hän aloitti muistelemalla 14 vuoden takaisia ensitunnelmiaan Pirkkalasta.

Suomalaiseen seurakuntaelämään asettuminen mietitytti Hampurin merimieskirkossa vietettyjen vuosien jälkeen.

– Tulin tänne ympäristöstä, jossa korostui lähimmäisyys ja vieraanvaraisuus. Pian huomasin, että samanlainen poljento on Pirkkalassa. Täälläkin osattiin katsoa ihmiseen ja ihmistä silmiin.

Hän vetosi vielä seurakuntalaisiin ja korosti, että on tärkeää katsoa myös oman lähipiirin ulkopuolelle.

– Meitä haastetaan ylittämään niitä rajoja, joita me itse tai muut ympärillämme ovat asettaneet. Haastetaan suuntaamaan katse sinne, missä on vierautta ja epämukavuutta, jotain sellaista, mitä ei haluaisi kohdata.

Kiitosta työotteesta

Läksiäisiä vietettiin jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvien merkeissä. Ohjelmassa oli muun muassa paikallisten yhteisöjen ja seurakunnan luottamushenkilöiden puheenvuoroja ja Silfverhuthin muistamisia.

– Sinun aikanasi seurakunta on voinut hyvin ja kehittänyt toimintaansa aktiivisesti. Olet ollut seurakuntalaisten paimen, joka on tarjonnut tukea vaikeinakin aikoina, pormestari Marko Jarva totesi.

– Sydämellinen ja huomaavainen asenteesi on koskettanut monia meistä.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Elina Jääskeläinen ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Petri Laiho kiittivät Silfverhuthia positiivisen seurakuntakuvan välittämisestä ja monessa mukana olemisesta. Silfverhuth toimii esimerkiksi vammaisurheilussa kisapappina.

Yhteistyöstä kiittivät myös muun muassa Pirkkala-seura, Pirkkalan Karjala-seura ja partiolaiset eli Pirkkalan Sotkapojat ja Pirkkalan Pirkot.

– Olsalle voi laittaa vaikka whatsappia, että ei siellä mikään mörkö ole vastassa, partiolaiset luonnehtivat.

Ihmisläheisyys on näkynyt myös seurakuntalaisille.

– Lämminhenkinen vaikutelma on jäänyt. Hän on aina huomioinut ja tullut juttelemaan, kirkkokuorossa laulanut Ritva Ilkka sanoo.

– On ollut helppoa keskustella kaikesta, häntä saa myös haastaa, Kati Näsi toteaa.

Pitkään seurakunnan nuorisotyössä mukana ollut Eetu Helminen muistaa Silfverhuthin vuosien takaa. Hänen mieleensä nousevat päällimmäisinä yhteiset jalkapallomuistot ja Silfverhuthin energisyys.

Tunnelmat kirkkoherran vaihtuessa ovat "pääosin myönteiset".

– Tämä tuntuu hänen urallaan luontevalta askeleelta eteenpäin.

Kirkkoveneellä Tampereelle

Lähtöjuhlan päätteeksi Silfverhuth kuljetettiin kuntarajan yli vesiteitse.

Turrin satamassa häntä odotti soutuseurue ja 14-paikkainen kirkkovene, jolla suunnattiin Pyhäjärven vesille. Urheilun ystävänä tunnettu Silfverhuth pääsi itsekin airoihin.

Sää suosi soutajia ja sadekuuroilta vältyttiin hieman alle tunnin kestäneellä matkalla. Maihin noustiin Hatanpäällä Tampereen Soutukeskuksen vieressä.