Diakoniatyöntekijöiden joukkoon on liittynyt viime vuonna opintonsa päättänyt Hanna ”Norppa” Sippola. Pirkkalaan tie toi Kankaanpäästä, jossa alan ensimmäinen pesti päättyi vuoden sijaisuuden jälkeen.

Syksyn mittaan Norpan on saattanut tavata esimerkiksi Kansainvälisessä kohtaamispaikassa, joka on yksi hänen vastuualueistaan.

– On hienoa nähdä, kuinka Kansainvälinen kohtaamispaikka on täällä löydetty. Seurakunnan yhteydessä voi olla, vaikkei kuuluisi samaan uskontokuntaan. Taustalla on Annen (Vanhatalo) työ, joka on luonut tälle pohjan.

– Muutoin teen ihan kaikkea kaikkien kanssa. Hartauksia, taloudellista avustamista, yhteydenpitoa seurakunnan vapaaehtoisiin ja muuta sellaista, hän tiivistää.

Aiemmin kirkon työ on tullut Norpalle tutuksi nuorisotyönohjaajana. Nuorten parissa vierähti uran kaksi ensimmäistä vuosikymmentä, vaikka ajatus työalueen laajentamisesta iti varhain.

– Muistan ajatelleeni jo valmistumisen jälkeen vuoden 2004 paikkeilla, että olisi kiva tehdä myös diakonian opinnot. Suurimpana syynä on varmaan ollut se, että saisin olla tekemisissä eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Toive lienee toteutunut, kun silmien edessä on viikoittain koko ihmiselämän kaari.

– Perheiden aamuissa ja illoissa on niitä ihan pieniä, ja ikäihmisiä taas kohtaa laitoksissa hartauksia pidettäessä. Siihen väliin mahtuu kaikki siltä väliltä.

Olemme sitäkin varten, että autamme sopivimman avun etsimisessä. Usein tietoa pitää hakea niin monesta paikasta, että se saattaa ymmärrettävästi lamaannuttaa ihmisen.

Apua laajalla skaalalla

Kirkon diakoniatyö on ehtinyt kunnioitettavaan 150 vuoden ikään, mutta vihreä pantapaita herättää monissa edelleen kysymyksiä. Virkavaatteen lisäksi diakonia on sanana monelle tuntematon, työn sisällöstä puhumattakaan.

Mitä tekee moderni kirkon auttaja, jota voi lähestyä lähes missä tahansa asiassa?

– Sitä on vähän vaikea selittääkin, kun skaala on niin laaja. Mutta ajattelen, että olennaista siinä on auttaminen ja lähimmäisenrakkaus, Norppa aloittaa.

– Samoin sen muistuttaminen, että niitä voi toteuttaa jokainen omassa elämässään. Oli se sitten naapurin mummon ostoskassin kantamista tai oven avaamista tuntemattomalle. Näitä paljon puhuttuja pieniä tekoja.

– Otetaan esimerkiksi yksinäinen vanhus, joka tarvitsee apua arjesta selviytymiseen. Me emme tarjoa kotiapua, mutta autamme häntä pääsemään sen ja kaikkien niiden palveluiden piiriin, jotka hänelle kuuluvat. Vierailuilla pidämme seuraa, kuuntelemme, voimme ehkä vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen.

Eikä avuntarve katso ikää tai elämäntilannetta.

– Opiskelijoillakin voi olla epäselvyyttä siitä, mihin olla milloinkin yhteydessä. Olemme sitäkin varten, että autamme sopivimman avun etsimisessä. Usein tietoa pitää hakea niin monesta paikasta, että se saattaa ymmärrettävästi lamaannuttaa ihmisen. Silloin me lähdemme yhdessä selvittämään oikeaa osoitetta.

Nopean toiminnan tyypit

Seurakunnan työssä Norppaa miellyttää se, että tarvittaessa on valmius toimia nopeasti.

– Seurakunta on siinä mielessä itsenäinen toimija, että moni asia on sisäisestä hallinnosta kiinni. Moneen asiaan pystyy kirkkoherra tai kirkkoneuvostokin antamaan luvan, jos tilanne sitä vaatii.

– Kankaanpäässä saimme järjestettyä ukrainalaisille lyhyellä varoitusajalla hätämajoituksen ja kaiken akuutisti tarvittavan. Kaupunkilaiset auttoivat lahjoittamalla.

– Tällaisissa tilanteissa huomaa, että käytännön avusta puhuminen ei ole vain sanahelinää. Ehkä se on yksi niistä asioista, joiden vuoksi ala kiehtoo.