Vihreä polkupyörä kaartaa Pirkkalan kirkon eteen. Ympäröivillä niityillä kukkivat päivänkakkarat ja laiduntavat hevoset. Sama näkymä avautuu myös kirkkosalin alttari-ikkunasta.

Työuransa toimittajana tehnyt Liisa Heinänen riisuu pyöräilykypäränsä. Hän on tullut kertomaan Tässä olen -ryhmästä, jota hän ohjaa seurakunnan vapaaehtoisena. Ryhmä on järjestetty aiemmin kaksi kertaa, ja uusi ryhmä alkaa syyskuussa.

–Tämä on oikeasti matalan kynnyksen juttu. Ei tarvitse tietää mitään etukäteen. Nimi kertoo kaiken: Tässä olen. Jokainen ihminen hengittää ja on olemassa. Se riittää. Jokainen voi tulla juuri sellaisena kuin on, Heinänen kertoo.

Hartauskirjasta järjestetyksi ryhmäksi

Tässä olen on Pipliaseuran hartauskokoelma, jossa vuoden jokaiselle päivälle on oma Raamatun tekstinsä ja pohdintaa ohjaavia kysymyksiä. Hartauksia voi kuunnella tai lukea ilmaiseksi Piplia-sovelluksesta tai raamattu.fi:ssä, joissa ne kokoavat päivittäin tuhansia lukijoita.

Vuosittain tekstit on kustannettu myös kirjaksi. Suosittu menetelmä on otettu käyttöön myös seurakunnissa eri tavoin. Pirkkalan seurakunnassa seurakunnan työntekijät käynnistivät Tässä olen -ryhmän, ja Heinänen jatkoi ryhmän ohjaamista yhdessä toisen vapaaehtoisen, Pirkkalan paikallislehdestä tutun Maija-Riitta Merikannon, kanssa.

– Meillä on ollut mukana ihmisiä, jotka ovat juuri muuttaneet paikkakunnalle tai etsivät omaa paikkaansa seurakunnassa. Ryhmään on osallistunut myös kirkkoon kuulumattomia ja uskoaan etsiviä ihmisiä. Minusta on arvokasta, että tällainen ryhmä voi toimia ensimmäisenä askeleena, Heinänen iloitsee.

Ryhmä kokoontuu syksyn mittaan joka toinen viikko kuusi kertaa. Tapaaminen alkaa kahvin ja kuulumisten äärellä, minkä jälkeen keskustellaan Tässä olen -teksteistä ja niiden herättämistä ajatuksista. Tilaa jätetään tutustumiselle ja keskustelulle, mutta ketään ei velvoiteta puhumaan. 

– Sovimme yhdessä, että kaikki keskustelu on luottamuksellista ja noudatamme turvallisen tilan periaatteita, Heinänen painottaa. – Ihmiset kertovat elämästään ja huolistaan. Silloin huomaa, miten paljon jokaisella on kannettavanaan. Vaikeuksienkin keskellä ihmiset kertovat kokevansa, ettei heidän tarvitse kantaa niitä yksin, vaan Jumala on siinä mukana. Jakaminen ja ryhmän sisäinen tuki on merkityksellistä.

Ilta päättyy rukoukseen ja Herran siunaukseen.

– Käytämme popcorn-rukousta: jokainen sanoo vuorollaan yhden sanan tai ajatuksen, Heinänen kertoo.

Tilaa hengittää

Heinänen käyttää Tässä olen -tekstejä myös omassa arjessaan.

– Se ei ole velvollisuus, vaan huomaan odottavani sitä hetkeä päivässä. Se rauhoittaa. Tässä maailmassa on jatkuva ärsyketulva ja koko ajan vilkkuu kaikenlaisia valoja. Tekee hyvää pysähtyä välillä vain olemaan. Ei tarvitse olla valmiita vastauksia tai edes etsiä niitä.

Kun Liisa Heinänen puhuu Tässä olen -menetelmästä, hän palaa yhä uudelleen samaan ajatukseen: ihmisen ei tarvitse suorittaa mitään.

– Emme ryhmässä opeta ketään. Kukaan muu ei tule väliin sanomaan, mitä pitäisi ajatella Raamatusta tai Jumalasta. Voi pohtia sitä, mitä ajatuksia tai tunteita Raamatun teksti herättää tänään, tai herättääkö mitään. Sekin on täysin hyväksyttävää, Heinänen hymyilee.

Teksti Hanna Paavilainen, Suomen Pipliaseura. 

Ryhmä alkaa syyskuussa

Pirkkalan seurakunnan Tässä olen -ryhmä aloittaa 10.9. ja kokoontuu kuusi kertaa joka toinen viikko.
Keskustelun pohjana käytetään Tässä olen -kirjaa, jossa on jokaiselle päivälle lyhyt raamatunkohta ja siihen liittyviä kysymyksiä.
Ryhmään mahtuu 8 osallistujaa. Ilmoittautuminen Linkki avautuu uudessa välilehdessäPirkkalan seurakunnan nettisivulla jatkuu 4.9. saakka.
Lisätiedot Tuula Mannermaa, tuula.mannermaa@evl.fi.