Diakoniatyön viimeisin vahvistus on pirkkalalaislähtöinen Petra Pajamäki, joka aloitti tehtävässään syyskuun alussa.

Pajamäen vastuualueina ovat erityisesti päihdetyö ja yhteisöruokailut Kirkon keskiviikko ja Ruokakomero. Ruokailuissa hän on paitsi käytännön asioita hoitamassa, myös juttukaveriksi saatavilla.

– Olen diakoniatyöntekijänä paikalla sitä varten, että joku haluaa tulla juttelemaan tai vaikka varata ajan kahdenkeskiselle keskustelulle.

– Otan vastaan myös ideoita yhteisöruokailuihin liittyen. Parastahan olisi, jos saisimme kehitettyä niitä yhdessä kävijöiden kanssa, Pajamäki sanoo.

Ruokailuja kehittämällä ei paranneta vain aterioinnin sujumista, vaan pyritään helpottamaan avun hakemista. Yhtenä diakoniatyön haasteena on juuri yhteydenottokynnyksen madaltaminen, johtava diakoniatyöntekijä Riikka Rantakallio toteaa.

– Ruokailut voivat olla yksi väylä siihen, että ihmisiä kohdataan ja autetaan kokonaisvaltaisemmin kuin vain taloudellisen avustamisen merkeissä, hän pohtii.

Aina voi ottaa aikalisän

Kun ihminen alkaa purkaa ongelmiaan, diakoniatyöntekijä voi olla ensimmäinen kuunteleva korva. Hän ottaa asiakkaan huolen vastaan ja pyrkii hahmottamaan, millaista apua tämä tarvitsee ja mistä sitä saa.

– Työ on paljon oikean palvelun piiriin neuvomista. Ohjaamme asiakkaan herkästi eteenpäin, jos huomaamme hänen tarvitsevan apua esimerkiksi mielenterveysasioissa, Pajamäki kertoo.

– Ikään kuin kannattelemme tässä hetkessä, mutta osoitamme, että tuolta löytyy oikea osaaminen tähän ongelmaan.

Joskus auttamisen polku on niin kiemurainen, että se haastaa ammattiauttajaakin.

– Taloudelliset ongelmat voivat olla kinkkisiä, jos ei tiedä, mistä lähteä liikkeelle. Mutta kun löytää jotain, mistä ottaa kiinni, asiat lähtevät selviämään.

– Sen olen oppinut, että aina voi ottaa aikalisän. Asiakkaalle ei tarvitse osata silmänräpäyksessä kertoa, kuinka toimitaan, mutta hänen huolensa otetaan vastaan. Tapauksia voidaan pohtia myös tiimissä, täälläkin saan varmasti tukea työkavereiltani, Pajamäki hymyilee.