Ajankohtaiset uutiset

Täältä voit lukea Pirkkalan seurakunnan uutisia. Lue toiminnastamme, tapahtumistamme ja ihmisistä, jotka jäävät mieleen ja koskettavat.
Vinkkaa viestintäämme, mistä aiheista toivoisit tehtävän uutisia ja juttuja, kiitos! 

 

Uutislistaukseen

Seurakuntapastori Reetta Väisänen. Pirkkalalaislähtöiselle Reetta Väisäselle seurakunnan toiminta on tuttua monen vuoden ajalta. – Nuorten reissut ja tapahtumat on tullut koluttua läpi, ja tiettynä ajanjaksona voin sanoa kuuluneeni nuorteniltojan vakiokalustoon.

Nuortenillasta oman kylän papiksi – Reetta Väisäsen tie seurakuntapastoriksi alkoi tiedonjanosta uskontoa kohtaan

4.6.2021 09.55

Seurakunnan pappiskunta sai vahvistusta toukokuussa, kun pirkkalalaislähtöinen Reetta Väisänen liittyi työntekijöiden joukkoon.

Työn makuun Väisänen pääsi jo edellisenä vuonna kesäteologin pestissään. Silloin vastuualueina olivat pääasiassa leirit ja Pappilan nuortenillat. Seurakuntapastorina työnkuva on varsin monipuolinen.

– Papin työ on kiehtova palvelutehtävä, jossa voi yhdistää monia eri osaamisalueita. Yhtenä päivänä saa miettiä budjettia, toisena leikkiä lasten kanssa ja kolmantena vihkiä paria avioliittoon. Seurakuntaa voi palvella myös esimerkiksi runoilla tai laululahjoilla.

Osallistujan vinkkelistä seurakunnan toiminta on Väisäselle tuttua monen vuoden ajalta.

– Olen ollut mukana nuorisotyön ja ylipäätään seurakunnan jutuissa aina puhallinorkesterista partioryhmän johtamiseen. Rippikoulun jälkeen toimin isosena ja monissa muissa tehtävissä. Voin sanoa tiettynä ajanjaksona kuuluneeni nuorteniltojen vakiokalustoon.

Seuriselämä vei mennessään

Reetta Väisäsen kiinnostus uskoa ja uskontoja kohtaan syttyi alakoulussa. Uskonto kuului hänen lempiaineisiinsa, ja hän kaipasi tietoa kaikesta siihen liittyvästä. 15-vuotiaana tiedonjanoon vastasi hetkellisesti rippikoulu, joka samalla istutti siemenen lisäkysymyksille.

– Riparin jälkeen seuriselämä vei täysin mennessään. En kuitenkaan voi sanoa tienneeni kovinkaan aikaisin, että minusta tulisi pappi. Lähipiirissäni se oli kaukainen ammatti, hän muistaa.

– Lukiossa uskonto tempaisi vielä enemmän mukaansa. Ylioppilaaksi päästyäni hain Helsingin teologiseen tiedekuntaan varovaisella ajatuksella, että minusta voisi tulla joko tutkija tai pappi.

Yliopistossa kutsu pappeuteen vahvistui pikkuhiljaa. Toiveammattiin pääsemiseksi vaadittiin kuitenkin myös ulkoinen kutsu – seurakunnan kutsu papin virkaan. Kun sellainen tuli entisestä kotikunnasta, oli pappislupauksen antamisen aika.

Pappisvihkimyksensä Väisänen sai helluntaina 23. toukokuuta Tampereen tuomiokirkossa. 

– Mieleeni jäi se into, joka kaikista kirkkoon vihityistä ja muista kirkon työssä aloittaneista uusista työntekijöistä hohkasi. Muistan myös raskaan messukasukan, tipahtelevat lappuset ja piispan sanat omilla lahjoilla palvelemisesta, monia sydämellisiä muistamisia unohtamatta.

Uuden sukupolven ajattelua

Nuori pappi tuo seurakuntaan mukanaan ripauksen uuden sukupolven ajattelua.

– Työlläni haluan palvella nuoria ja vanhoja, kohdata ja kuunnella eri-ikäisiä ihmisiä. Sanoittaa uskoa ja elää uskoa todeksi tuoreella tavalla. Ongelmakohdat on tunnistettava ja tunnustettava, mutta niihin ei pidä juuttua.

Väisänen huomauttaa, että 2020-luvulla työympäristö on monin tavoin erilainen kuin 50 vuotta sitten.

– Papin on oltava siellä, missä seurakuntalaisetkin ovat ja pysyttävä perillä siitä, mikä heidän elämäänsä koskettaa. Toki on myös asioita, jotka pysyvät vuosikymmenestä toiseen ennallaan. Sellaisia ovat esimerkiksi kirkolliset toimitukset ja jossain määrin myös ihmisten pappiin kohdistuvat oletukset.

– Uskon, että aitona omana itsenään oleminen kantaa pitkälle. Omalla kylällä on hyvä hypätä työhaalareihin tekemään Jumalan valtakunnan työtä, Väisänen lainaa ystäväänsä nauraen.