Ajankohtaiset uutiset

Täältä voit lukea Pirkkalan seurakunnan uutisia. Lue toiminnastamme, tapahtumistamme ja ihmisistä, jotka jäävät mieleen ja koskettavat.
Vinkkaa viestintäämme, mistä aiheista toivoisit tehtävän uutisia ja juttuja, kiitos! 

 

Uutislistaukseen

syringe-2081872_1920_XL.jpg

Päihdenuoren äiti: "Nuoren päihteiden käyttöön on puututtava heti!”

12.4.2017 10.15

Sanna kuului alakoulussa neljän tytön porukkaan. Tytöt lähtivät iltaisin ulos ja palasivat sitten koteihinsa ja huoneisiinsa. Myöhemmin selvisi, että tytöt olivat kokeilleet alkoholia ja tupakkaa, kenties vahvempiakin päihteitä.

Yläkoulussa Sanna alkoi seurustella. Kun yllättäen tuli ero, matto vedettiin Sannan jalkojen alta. Tyttö ajautui porukkaan, jossa poltettiin pilveä ja käytettiin muitakin huumeita. Tästä alkoi viiden vuoden elämänvaihe, jollaista Sannan äiti Leena ei toivoisi yhdenkään perheen kokevan.

– Sanna jäi yhdestä kerrasta koukkuun. Elämässä ei ollut enää mitään muuta kuin aineet. Se oli viiden vuoden helvetti, Leena huokaa.  

 

Huumeita, riitoja ja rikoksia

 

Erilaisia huumeita, huonoa seuraa, rötöksiä, varasteluja ja riitoja. Näin Leena kuvaa vuosia, joista jotkut ovat pyyhkiytyneet tyttären muistista kokonaan pois. Mopo oli lähtenyt käsistä, meni lujaa.

– En antanut periksi. Itkimme ja huusimme, mutta minä taistelin. Välillä tyttö oli katkaisuhoidossa, ja silloin uskalsin taas hengittää, kun hän oli turvassa, mutta kohta taas mentiin. Vaikka oli kauhean rankkaa, päätin, että en ikinä luovuta, kun kyseessä on oma lapsi, Leena muistelee.

Monta kertaa äiti sai katsoa, kun tytär kävi kuoleman porteilla. Ihmeen kaupalla Sanna selvisi joka kerta, toisin kuin moni hänen ystävistään, joille vanhemmat joutuivat ostamaan arkun ja hautapaikan. Sellaista on sanoinkuvaamattoman kauheaa seurata vierestä. 

Sitten tapahtui ihme.

 

Katse tässä päivässä

 

Juuso nauraa ja ajelee pikkuautoillaan lattialla. Leena istuu vieressä ja katsoo poikaa kyyneleet silmissään.

– Niin ihana poika, että alkaa ihan itkettää.

Puolitoistavuotias Juuso on syy siihen, että hänen äitinsä sai motivaation jättää päihteet ja niiden käyttöön liittyneen kaveriporukan. Raskaus oli lapsirakkaalle parikymppiselle Sannalle iloinen yllätys. Se oli niin iso juttu, että sen yli eivät nousseet edes päihteet.

Viiden vuoden rupeamasta ei kukaan toivu äkkiä. Sanna käy vertaistukiryhmässä läpi vuosien tuomia haavoja. Leena on puhunut kokemuksestaan sekä ammattilaisille että muille päihdenuorten vanhemmille.

Kotona ei mietitä menneitä. Ei syyllistetä eikä suututa. Nyt keskitytään tähän päivään ja huomiseen.  Haavojen annetaan nyt parantua ihan rauhassa. Sannan ja Juuson hyvinvointi ovat nyt tärkeintä.

 

Aikuinen: iske nyrkki pöytään

 

Leena myöntää, että vanhemmuus ei ole aina helppoa. Apua kannattaa hakea, yksin ei saa jäädä taakan alle.

– Kenen tahansa aikuisen täytyy puuttua nuoren päihteiden käyttöön heti. On iskettävä nyrkki pöytään ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen ja tilanne vaikeampi. Jo 13-vuotiaat ovat vaaravyöhykkeellä, joten on tärkeää, että nuorella on hyvä itsetunto ja rohkeus sanoa ei, Leena sanoo.

 

Tule vanhempien vertaistukiryhmään

 

Pirkkalan seurakunta järjestää vertaistukiryhmän vanhemmille, joilla on epäilys tai huoli nuoren päihteiden käytöstä. Leena on mukana jakamassa oman tarinansa.

– Tarve ryhmälle tuli vanhemmilta. Pirkkalassakin on pilvenpolttajia. Kevään valo ja ulkona oleminen lisäävät käyttämisen riskiä, nuorisotyönohjaaja Taru Lossi sanoo.

Ryhmään voi tulla myös mukaan, vaikka ei olisi sanoja tai voimia puhua mitään. Saa tulla vain kuuntelemaan muiden kokemuksia sekä ideoita siihen, miten hakea apua nuorelle ja koko perheelle.

 

Ensimmäinen tapaaminen on 18. huhtikuuta. Ilmoittautumiset ja lisätiedot Taru Lossi, puh. 050 5610838, taru.lossi@evl.fi ja diakoniatyöntekijä Sirkka Nylund, puh. 050 4348320, sirkka.nylund@evl.fi.

 

Sannan, Leenan ja Juuson nimet on muutettu.

 

Teksti ja kuva Hanna Parviainen

 

– Nuoren päihteiden käytön edessä on jokainen vanhempi neuvoton. Vanhempien vertaistukiryhmässä voimme jakaa ajatuksia ja tunteita vaikeasta asiasta, nuorisotyönohjaaja Taru Lossi sanoo.